Välittämisen ammattilaiset, Vamoksen kirja etsivään nuorisotyöhön. Alanen, O. & Kotkavuori, A. (2014), 1 p.
Diakoniaopiston valmentavaan koulutukseen (jossa itse toimin) ohjautuu nuoria Vamos nuorten palveluista Diakonissalaitoksen konsernin sisältä. Halusin tutustua Vamoksen tuoreeseen julkaisuun, joka pohjautuu tutkimukseen ja käytännön kokemuksiin. Kirja sopii yhteisöllisyys/tiimioppiminen –teeman alle. Kirjan viesti on ”Ammattilaisen pitää välittää”.
Vamoksessa korostetaan välittävän vuorovaikutuksen ja luottamuksen rakentamista sekä kokonaisvaltaisuutta asiakkaan kohtaamisessa. Tavoitteena on nähdä jokainen asiakas arvokkaana, mikä lisää puolestaan nuorten itsekunnioitusta ja omanarvon tunnetta. Monilla nuorilla on taustalla runsaasti puutteellista tai vahingollista vuorovaikutusta, koulukiusaamista, oppimiseen liittyviä ongelmia, epäonnistuneen yksilön identiteetti, yksinäisyyttä. Kirjassa kritisoidaan koulutus- ja sosiaalisektorin ongelmakeskeistä lähestymistapaa ja asiakkaiden näkemistä nippuna yksittäisiä ongelmia. Vamoksen palveluissa riisutaan valta-asetelmat asiakassuhteesta luopumatta kuitenkaan ammatillisuudesta.
Kirjassa korostetaan, että suurin osa nuorista voi hyvin eikä tarvitse intensiivistä tukea. Osaa nuorista ei kuitenkaan voi muulla tavoin auttaa kuin antamalla intensiivistä ja yksilöllistä tukea. Lamaantuneen toimintakyvyn taustalla on usein monia asioita, joista ylipääsemiseksi tarvitaan tukea. Jos yrittää puskea sellaista nuorta kohti koulutusta tai työelämää paneutumatta kokonaisvaltaisesti sen elämään, yritys voi pahimmillaan vain pahentaa tilannetta uusien epäonnistumisten ja keskeyttämisten kierteen vuoksi.
Vamoksessa nuorella on oma työntekijä, johon voi kiinnittyä ja luoda turvallisen vuorovaikutussuhteen. Nuori tietää, ettei tule hylätyksi tai häntä siirretä toiseen palveluun, mikä auttaa asettamaan tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Asiakkuus jatkuu niin kauan kuin on tarpeen ja vaikka jossain vaiheessa omasta etsivästä irtaudutaan, nuori tietää, että hän voi ottaa tarvittaessa taas yhteyttä. Harva eteenpäin siirtynyt kuitenkaan palaa asiakkaaksi. Jos työ- ja koulutuselämä eivät ole vielä nuorelle ajankohtaisia, etsivän työntekijän lisäksi muu mielekäs yhteisö, joita Vamoksen ryhmätoiminnan kautta voi löytää, tarjoaa tukea kuntoutukseen ja turvallisen/hyväksyvän ympäristön.
Suosittelen kirjaa kaikille opettajille, jotka haluavat ymmärtää paremmin ns. haasteellisia oppilaita. Kirjassa korostetaan, että etsivän kaltainen työmuoto voisi toimia ennaltaehkäisevänä toimintana kouluissa. Tähän kaiketi kuraattoripalveluissakin pyritään. Voimmeko kuitenkin tuoda näitä elementtejä myös luokkiin? Kirjan viestit ovat jääneet mieleen ja olen mietinyt ns. VAMOS-työotteen soveltamista omassa työssäni, joka liittyy uudenlaisen valmentavan/valmistavan koulutusmuodon pilotointiin. Vaikka emme voi toimia täysin samoilla reunaehdoilla koulutuksessa kuin etsivä työ, olemme esimerkiksi kytkeneet meidän uuteen koulutusmuotoon nuorisotyön, etsivän työn ja työpajan elementtejä. Aion ehdottaa kirjan lukemista myös meidän tiimille.
Avauksia yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen, H. Kostilainen & P.Pättiniemi (2011), 2 p.
Kyseinen kirja on ollut työpöydälläni vuoden verran ja päätin vihdoin tarttua siihen yhteisöllisyys-teeman kirjana. Yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen liittyvät arvot, yritystoiminnan vastuullisuus, ja eettisyys kiinnostaa nuoria, ja toiminnan kehittymisen kannalta on tärkeää, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa sille annetaan riittävä painoarvo. Esimerkiksi osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen on toimiva yrityskasvatuksen väline, ja useissa oppilaitoksissa toimii osuuskuntia, joiden kautta opiskelijat voivat kokeilla yrittäjyyttä. Osuuskunnissa korostuu yhteisöllisyys ja paikallisuus.
Kyseinen artikkelikokoelma on konferenssijulkaisu ja pitää sisällään 14 yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen liittyvää artikkelia. Kirja ei suinkaan ole tuorein tai kokonaisvaltainen kirja aiheesta, mutta toimi hyvin johdatusopuksena aiheeseen.
Yhteiskunnallisista yrityksistä ei ole olemassa yksiselitteistä kuvausta, eri maissa toimintamalli riippuu vallitsevasta yhteiskuntapolitiikasta eikä lainsäädäntö ainakaan Suomessa tunnista sitä yrittäjyysmuotoa. Poikkeuksena on suomalainen sosiaalisen yrityksen malli, joka on yksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden muoto, ja siihen liittyy tiettyjä kriteereitä (mm. 30 % työvoimasta vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia). Yleisesti ottaen yhteiskunnallinen yritys pyrkii ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia ja pääosa voitoista ohjataan yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen. Toimintaa ohjaa yhteiskunnallisen hyvän maksimointi, avoimuus, läpinäkyvyys ja yhteistoiminta/yhteisötalous kun taas perinteistä yritystä ohjaa taloudellisen voiton maksimointi. Toki kannattavuus on myös elinehto myös yhteiskunnalliselle yritykselle. Sen tavoitteena on yhdistää yritysmaailman tehokkuuden ja johtamistavat, järjestöjen kansalaislähtöisyys ja julkisen sektorin rahoitusjärjestelmät. Puhutaan P-P-P-P –mallista: public-private-people-partnership.
Tällä hetkellä yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä on paljon haasteita: rahoitus, heikot neuvontapalvelut, käsitteen epämääräisyys, yritysten pieni koko ja toimintavarmuus. Tarve sellaiselle toiminnalle on kuitenkin olemassa, ja se liittyy mm. julkisen palvelutoiminnan uudistamiseen, julkisten hankintojen muutoksiin, järjestöjen liiketoiminnan yhtiöittämiseen. Yhteiskunnalliselle yritystoiminnalle on tilausta esimerkiksi harvaan asuttujen seutujen palvelujen tuottamisessa, jolloin markkinat ei toimi eikä julkista palvelua ole, mutta toimintaan olisi mahdollista saada julkista tukea. Yrityksiä on syntynyt Suomessa ja Euroopassa myös mm. sosiaali- ja terveysalalle, työttömien työelämään integrointiin, koulutukseen, lasten- ja vanhustenhoitoon. Esimerkkejä Helsingissä toimivista yhteiskunnallisista yrityksistä on Kierrätyskeskus ja Diakonissalaitoksen yhteiskunnallinen konserni, johon Diakoniaopistokin kuuluu.
Kirjasta opittuja asioita voisin kytkeä osaksi työelämävalmennusta koulutuksessa, jossa parhaillaan toimin. Yrittäjyyttä pitäisi tuoda paljon enemmän esille meidän valmentavan koulutuksen pilotissa oleville nuorille.
Yhtenä. Kun minästä kasvaa me. Heikki Peltola (2011) 3p
Kirjasta jäi ristiriitainen olo. Kirjan viesti oli tärkeä, mutta kirjoitustyyli ja sisältö ei kuitenkaan vakuuttanut. Hassunnokkelien mutta jossain määrin mitäänsanomattomien otsikoiden silmäily nosti sosiaalipsykologin karvat pystyyn: ”Säätä egosi ovella”, ”Kaikki päät käyttöön”, ”Nostetta nopeasti, hohtoa heti”. En ole tottunut lukemaan yritysvalmentajien kirjoittamia oppaita, ja ehkä sen takia kirjoitusryyli tuntui vieraalta. Päätin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, koska minua kiinnosti aihe: ihmisten välisen yhteistyön kehittäminen. Poimin kirjan virallisesta tiimiakatemian kirjaluettelosta yhteisöllisyys-teeman alta (tosin jälkeenpäin hieman ihmettelen miten kirjalistojen laatija, joka on tutustunut satoihin kirjoihin, on voinut saada tästä 100 kolahdusta ja suosittelee sitä 3 pisteen kirjana "erinomaisena lukupakettina kaikille tiimivalmentajille").
Jäin kaipaamaan enemmän tutkimustuloksia ryhmädynamiikan lainalaisuuksista kirjoittajan omien kokemusten, huippu-urheilijoiden ja liikemiesten menestystarinoiden sekä johtamiskirjallisuuden rinnalle. Konsulttikirjallisuudessa tiedemaailman termit korvataan usein mediaseksikkäillä ilmaisulla, joita kirjoittaja tuo esille omina oivalluksina maailman menosta. Tässä kirjassa nämä termit olivat ”noste” ja ”hohto”. Hohto=tunne, että tekemisessä on mieltä; syntyy kun rakastaa mitä tekee. Noste=voima, jolla ihmiset nostavat toisiaan; syntyy, kun ihmiset kunnioittavat ja kohtelevat toisiaan hyvin. Sinänsä ihan osuvasti asioita kuvaavat ilmaisut, mutta kuitenkin aika höttöjä vakiintuakseen. Kirjan kirjoittaja yritysvalmentaja Peltonen on kehittänyt itselleen siitä tittelin "Nostevalmentaja".
Onneksi kirja tarjosi muutamia kolahduksia. Oli mielenkiintoista lukea alykkyyteen liittyvää pohdintaa: järkiäly, tunneäly, henkiäly, systeemiäly ja erityisesti systeemiälyn merkitystä onnistuneen yhteistyön kannalta. Systeemiälyllä tarkoitetaan kykyä hahmottaa järjestelmiä, joiden osana toimii ja taitoa muovata sitä - kaikki kytkeytyy kaikkeen-ajatus.
Erityisesti seuraava kysymys oli mielestäni kiinnostava ja pysähdyin oikein miettimään vastaustani siihen: “Kun tulen paikalle, mitä tulee paikalle?”. Kirjailija toi esille, että huomion kiinnittämistä omaan käytökseen ja sen vaikutuksiin tehdään liian vähän (siis muutenkin kuin ongelmatilanteissa). Tapa kohdata toiset vaikuttaa usein lopputulokseen ja yhteistyön laatuun. Minästä pitäisi pyrkiä me-moodiin ja toimia useammin yhtenä. Haluaisin esittää tämän kysymyksen meidän oppilaille ja se on toki helppoa, käyttäytymisen vaikuttaminen onkin jo toinen juttu.
Ryhmä liikkeelle: toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi, Jukka Kataja, Timo Jaakkola ja Jarmo Liukkonen
Kirja on erittäin käytännönläheinen tehtäväkirja opolle/ryhmänohjaajalle tai kenelle vaan joka haluaa ideoita ryhmäytymiseen ja ryhmän kehittämiseen. Kirja alkaa lyhyellä johdannolla ryhmästä, ryhmän muodosta, vaiheista ja ryhmän jäsenten välisistä suhteista ja ryhmässä tarvittavissa taidoista. Kirjassa myös esitetään toimivan ryhmän tunnusmerkkejä.
Suurin osa kirjasta on erilaisia, eri tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltua ryhmäharjoituksia. Harjoitukset on näppärästi luokiteltu erilaisiin tehtäviin: lämmittely ja virittäytymisharjoituksiin, ongelmaratkaisutehtäviin, luovuusharjoituksiin, luottamus- ja kommunikaatioharjoituksiin ja moniin muihin. Kirjassa on myös monia seikkailu- ja maastotehtäviä.
Kirjan harjoituksissa on kuvattu harjoituksen kohderyhmä, vaativuus, ennakkovalmistelujen määrä ja onko harjoitus tarkoitus tehdä ulkona vai sisällä.
Suuri osa harjoituksista sopii mielestäni ryhmäytymiseen ja ryhmähengen muodostamiseen ja toimisi kivasti esim. uusien opiskelijoiden tutustumispäivänä. Kiinnostavia olivat myös rentoutusharjoitukset, joissa oli mukana tarinat harjoituksen pitämiseksi. Vaikka monet harjoituksista sopivatkin aikuisille, vaatii osan harjoituksista pitäminen aikamoista rohkeutta ja uskallusta.
Heikki Peltola: Yhtenä – Kun minästä kasvaa me (WSOYpro 2011)
Tästä samasta kirjasta on blogiin kirjoitettu toinenkin kommentti varsin erilaiselta näkökannalta. Itse löysin kirjasta mielenkiintoisia laajempiin kokonaisuuksiin liittyviä mielipiteitä.
Yhtenä on kirja joka käsittelee työelämää, yhdessä tekemistä sen haasteita ja mahdollisuuksia.
Itse työn mielekkyyden ja onnellisuuden lähtökohtana on Peltolan käsityksen mukaan riittävä haastetaso ja tekemiseen mukaan tempautuminen, jota myös Flow:ksi kutsutaan. Kirjassa käsitellään myös johtamiskäsitystä mikä mahdollistaa työyhteisön menestymisen ja se ei ole autoritäärinen ylhäältä alas malli. Kirjan mukaan ihmiset ovat luotu toimimaan yhdessä, organisaation täytyy luoda olosuhteet jossa se on mahdollista ja ihmiset haluavat omasta tahdostaan keskittymättä omiin ennakkoluuloihin tehdä yhdessä parhaansa ilman, että tekeminen perustuu pakkoon tai valvontaan.
Kirja myös arvostelee kapitalistista lyhytjänteistä tuloshakuista mallia, kirjan mukaan asiakaskeskeisyys tuloskeskeisyyden sijasta tuottaa pitkällä aikavälillä myös paremman taloudellisen tuloksen. Pelkkä asiakkaan tyytyväisyys ei saa riittää, vaan odotukset pitää ylittää.
Kirjassa todetaan: ”Perinteisissä organisaatiossa Totuus päätetään johdossa, ja ihmisten edellytetään papukaijan tavoin toistavan sitä”. Tämä johtamistyyli on organisaation kannalta tuhoisa. Kirja arvostelee myös laatujohtamisen byrokraattisuutta, hitautta ja kohtuutonta huomiota siihen 3%:iin, jota voi mitata. Tärkeämpää on katsoa asioita pitkällä aikavälillä, pitäen asiakas aina keskiössä, kumppanina, ja tekemällä asioita yhdessä muita innostaen uusia ratkaisuja kehittäen. Työ on mahdollisuus tehdä ihmeitä yhdessä.
Kirjan mukaan ihmiskunnan suurimmat haasteet eivät ole taloudellisia, vaan ne liittyvät mieleen ja tapaamme kohdata toiset ihmiset.
Kirjan mielestä hyvät teot palkitsevat myös tekijänsä ja tärkeitä teemoja elämässä ovat: toisten kunnioitus, kuuntelu ja kiitollisuus.
Exploring Culture: Hofstede, Pedersen & Hofstede. Intercultural Press 2002. Englanninkielinen kirja. 3p. Exploring Culture is quite a useful book for anyone teaching cultural communication, team spirit and team orientation within group including members of different cultures. The book includes variety of usefull exercises and stories that can be used to create modified versions for your own lessons. The book goes through three parts related to awareness, knowledge and skills within cultural communication and team spirit. Managers, trainers and coaches should find this book as a very practical book for today’s learning objectives.
Seija Koskelan väitöskirja: ”Mie teen vaan oman työni”, Toimintatutkimus moniammatillisen yhteistyön ja ohjausosaamisen kehittämisestä, Jyväskylän yliopisto, 2013
Opintojen keskeyttäminen on yksi merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen. Suomessa on kehitetty monia hyviä käytäntöjä opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Seija Koskelan tutkimus käynnistyi käytännön tarpeista hänen toimiessaan opinto-ohjaajaerityisopettajana Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä. Koskela teki tämän tutkimuksen osallistuessaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ESR-rahoituksella toteutettuun AmmattiUra-hankkeeseen yhtenä kehittäjänä. Hanke toteutettiin vuosina 2008–2011. Koskelan vastuulla oli koko koulutuskuntayhtymän opiskelijahuollon kehittäminen.
Koskelan tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tutkia ja kehittää Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän oppilaitosten sisäistä moniammatillista yhteistyötä ja ohjausosaamista. Tämän lisäksi alatavoitteena oli selvittää, voidaanko yhteistyötä ja ohjausosaamista kehittämällä vähentää opiskelijoiden opintojen keskeyttämistä.
Koskela sovelsi tutkimukseensa kertovan muutosselonteon menetelmää aineiston analysoinnissa ja tutkimusprosessin raportoinnissa. Selvisi, ettei haastateltavilla ollut selkeää käsitystä moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimus osoitti myös, että yksittäiset koko henkilöstön koulutuspäivät eivät lisää henkilökunnan yhteistyötä tai ohjausosaamista. Koulutustilaisuuksiin osallistuivat pääasiassa henkilöt, joilla oli jo entuudestaan yhteistyössä ja ohjauksessa tarvittavaa osaamista. Opettajille kehitettiin ryhmänohjauksen toteuttamissuunnitelma ja ohjaajan työkalupakki, jonka tarkoitus on tukea ja helpottaa heidän ohjaustyötään.
Tutkimuksen aikana opiskelijoiden keskeyttämisluvuissa ei ilmennyt merkittäviä muutoksia. Opintojen keskeyttämiseen vaikuttavat niin monet eri tekijät, että yksittäisen syytä selittävän tekijän nimeäminen on vaikeaa. Kehittämistyö kohti holistista ja opiskelijalähtöistä ohjaustyötä vaatii yhteisten tavoitteiden selventämistä. Siihen tarvitaan yhteistä kieltä, aikaa, sitoutumista, avointa keskustelua ja asennemuutosta.
Suosittelen tutustumista tähän helppolukuiseen ja käytännönläheiseen väitöskirjaan: Kannattaa pohtia miten yhteistyötä olisi järkevintä tehdä;)
Yllä ryhmästä/tiimistä kirja. Tämä kirja ei suoraan liity tiimeihin, mutta toisaalta sen avulla voidaan myös pohtia erilaisia ihmisiä tiimejä. Itse asiassa kirja liittyy mielestäni kaikkien valmennusosioiden aiheisiin: ryhmissämme on erilaisia ihmisiä jotka kokevat ja ajattelevat eri tavalla kuin "valtaväestö".
Olen opettanut muutamia opiskelijoita, joilla tuntuu olevan aspergeriin tai autismiin viittaavia piirteitä. En halunnut lukea oppikirjaa aspergerista vaan kirjan, jossa kerrotaan omakohtaisesti miten ihmiset, joilla on oireyhtymä kokevat sen ja heitä ympäröivän maailman.
Paula Tilli, kaunis, koulutettu ja lahjakas nainen kertoo oman tarinansa. Sen, miten hän kokee ympäröivän maailman ja haasteet sosiaalisten koodien tulkinnassa ja niiden mukaan käyttäytymisessä. Tilli kertoo siitä, kuinka hän on opetellut tiettyjä ryhmässä käyttäytymisen normeja jotta hän osaa käyttäytyä "oikein" - hymyillä oikein, puhua oikein, olla oikein. Ja miten hän on opetellut irrottautumaan voimakkaasta sääntöriippuvuudesta.
Tilli näyttää innostuvan kun hän puhuu aspergerille tyypillisistä erityiskiinnostuksenkohteistaan: siitä, miten hän paneutuu syvällisesti itseään kiinnostaviin asioihin - esimerkiksi kielten kielioppeihin. Jo sana itsessään tuntuu innostavan häntä, niin moneen kertaan hän sitä toistelee.
Vaikka kirja kertookin yhden ihmisen tarinan, kirjoittaja puhuu aspergeristä myös yleisellä tasolla ja pohtii sitä, mitkä ovat hänelle tyypillisiä toimintatapoja ja mitkä tyypillisiä aspergeriin liittyviä piirteitä.
Suosittelen lämpimästi tätä mielenkiintoista kirjaa. Minulle se lisäsi tietoa oireyhtymästä, sai minut pohtimaan ja ehkä ymmärtämäänkin joidenkin opiskelijoiden käytöstä (tekemättä tarkempia diagnooseja :)) ja sitä miksi heidän voi olla vaikea sopeutua ryhmään. Lisäksi jäin pohtimaan mikä loppujen lopuksi on normaalia ja mikä epänormaalia...
Syty ja sytytä, Valmentavan johtamisen filosofia. Aaltonen, Pajunen ja Tuominen, 2005.
Kirjoittajat ammentavat oppinsa pitkälti urheilun ja urheiluvalmentamisen puolelta, mutta suurelta osin ajatuksia pystyy helposti soveltamaan mille tahansa alalle. Nimensä mukaisesti kirja sytytti ainakin minut ja sai myös uskomaan omiin kykyihin sytyttää muita. Se herätti runsaasti ajatuksia ja antoi konkreettisiakin välineitä oman persoonan kehittämiseen. Sain lukiessa myös useita ideoita opiskelijoiden sisäisen motivaation parantamiseen ja sitä kautta sitouttamiseen opiskeluun. Kirjan lähestymistapa ja viesti on ihanan positiivinen: parempi keskittyä vahvistamaan kunkin vahvoja puolia ennemmin kuin miettiä heikkouksien korjaamista. Omien vahvuuksien löytäminen vahvistaa paitsi itseluottamusta ja omaa minäkuvaa, auttaa opiskelijaa luomaan vahvan ammatti-identiteetin sekä pärjäämään opiskeluissa ja myöhemmin työelämässä. Kirjan loppusanoin ”Tuli on energian lähde. Se leviää helposti soihdusta toiseen. Pieni kipinä voi sytyttää valtavan roihun. On aika istua tulen ääressä ja miettiä unelmiaan kirkkaan tähtitaivaan alla. On aika antaa tulen hiipua ja levätä –jotta voisi löytää tulensa taas uudelleen.”
Onnistu yhdessä – kirjoittanut Aini-Kristiina Jäppinen, PS-kustannus, 2012. *kirja oli kirjakirjassa vain yksi tähti, minä annan **
Kirjan alussa oli kirjan ”käyttöohjeet”, joissa haluttiin opastaa lukijaa hyödyntämään kirjaa oman yhteisön tarpeiseen toimivaksi. Kirja on tarkoitettu yksilö- ja ryhmätasoille. Alussa oli lyhyet käyttöesimerkit, joiden avulla löydät eri mahdollisuudet. Kirjassa puhuttiin jaetusta matkasta niin johtajuuden kuin koko työyhteisön yhteisöllisyyden näkökulmasta. Jokainen katsoo omin silmin yhteisöllisyyttä ja siihen tuomaansa panosta mutta se kaikkien oma näkemys tuo yhteisen näkemyksen. Yhteisöllisyys koskettaa sen jokaista jäsentä. Kirjassa yhteisöllisyys oli jaettu kymmeneen yhteisön oven avaimeen. Avaimia ovat: moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi. Itse ajattelen että oman toiminnan arviointi on avain näihin muihin avaimiin, sillä jokaiseen omaan toimintaan pitää liittää arviointia ja sen jälkeen kehittämistä. Jos olet sitoutunut ja vastuuntuntoinen niin osaat ottaa roolisi ja äänesi yhteisössä. Valitettavaa on, että vaikka suurimmalla osalla on kyky sitoutua ja ottaa vastuuta, löytyy jokaisesta yhteisöstä vielä niitä, jotka kokevat saavansa eri- arvoisen aseman tai kohtelut tai jotain muuta, ottamatta kantaa ollenkaan omaan asenteeseen ja rooliin. Mielestäni kirjassa oli hyviä vinkkejä toimivan yhteisön rakentamiseen mutta siihen sitouttaminen vaatii mielestäni myös jokaisen yksilön motivaatiota ja tahtotilaa olla mukana toimivassa yhteisössä. Vastuunotosta puhuttiin kirjassa, että sen tulisi yhteisöllisellä tasolla yltää kauemmas kuin vain vastuuseen omista tehtävistä ja sen hetkisistä kiinnostuksen kohteista. Tämä ajattelumalli on sellainen joka valitettavan usein kaatuu siihen ” ei kuulu mulle- ei oo mun duunia” asenteeseen, josta ei voi yhteisö päästä eroon vaan jokaisen yksilön tulisi kehittää omaa ajattelumaailmaansa siihen, että kaikkien etu on myös oma etu. Yhteinen visio toimii suunnan näyttäjänä.
Onnistu tiimityössä – kirjoittanut Jari Salminen, J-Impact Oy, 2013. ** teknisesti toimiva muttei innostava kirja Kirjassa käydään läpi ohjeita tiimissä toimivalle jäsenelle. Tässä kirjassa puhutaan enemmän taidoista joita tarvitset tiimissä työskennellessä ja käydään läpi ominaisuuksia mitä toimiva tiimi tarvitsee toimiakseen hyvin. Kirjassa käytiin läpi millainen on huipputiimi ja miten se toimii olleessaan huippu. Mietitiiin kehitystä tiimissä ja mitä kehittyminen edellyttää. Kirjassa käytiin läpi tiimin hyödyistä sen jäsenille. Tiimi auttaa saavuttamaan tavoitteesi, et ole koskaan yksin, tukea on aina tarjolla. Tiimin voima on sen jäsenen erikoisosaamisissa. Jotta organisaatioihin hienosti kehitetyissä teknisissä prosesseissa olisi jotain järkeä, on tiimeistä löydyttävä yhteistyötaitoja ja vuorovaikutusta, jokaisen yksilön erikoisosaamista ja sitoutumista. Aito ja toimiva tiimi motivoi jäseniään ja tuottaa toimintaenergiaa. Kirjassa puhuttiin myös tiimiläisten eri rooleista ja itsensä johtamisesta. Kirja ei ollut ihan niin innostava ja kiinnostava kun toinen opus oli. ”Parasta tiimityössä on se, että sinulla on aina ihmisiä tukenasi” – Margaret Cart.
Hyvinvoiva oppilaitos 3 p Sari Tuovinen, Jarmo Åke, Leena Korhonen päätimme toteuttaa tiimopettajuutta ja teimme kirjan tehtävän lukupiirimäisestimja tekstimme on yhteinen Hyvinvoiva oppilaitos kirjan lähtökohtana on mielen hyvinvointi ja tavoitteena vahvistaa toisen asteen oppilaitosten kaikkien toimijoiden ammatillista osaamista mielen hyvinvoinnista voimavarana ja hyvinvoinnin edistäminen. Kirja on jaettu viiteen ydinteemaan ja kuuteen täydentävään teeman ja lopuksi vielä nuoren siirtyminen työelämään osioon. Nämä jaot tekevät kirjasta selkeän ja on helppo löytää aihekokonaisuuksia. Asiat on kerrottu ytimekkäästi. Kirja alkaa Turvallisen ryhmän tiedostamisesta ja miten siihen on mahdollista päästä. Parasta antia ovatkin kirjan selkeät harjoitustehtävät ja "pähkinät purtavaksi" osiot. Harjoitustehtävät on helppo toteuttaa vähäiselläkin kokemuksella ja ajalla. Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät on purettu hienosti taulukkomuotoon, jonka avulla on helppo hahmottaa mitkä asiat ovat mielenterveyden säilyttämisessä tärkeitä ja mitkä tekijät niitä uhkaavat. Taulukkoa voi käyttää apuna, kun juttelee opiskelijan kanssa. Näin on suuremmat mahdollisuudet selvittää, mitkä asiat ovat opiskelijalla riskirajalla ja mitä niille voisi tehdä. Sopii hyvin varhaisen välittämiseen toteuttamisen apuvälineenä. Kirja on hyvä apuväline, kun luodaan toimiva hyvä ryhmä ja että se myös pysyy sellaisena kuohuntavaiheen jälkeenkin."
Kirjaa täydentävät 'fiiliskortit' joiden avulla voi herättää keskustelua omaan elämäntilanteeseen, opiskeluun tai työyhteisöön liittyvistä tilanteista ja tunteista. Korteissa on toisella puolella kuva, ja toisella puolella tunnesana. Näiden avulla voidaan harjoitella tunteiden tunnistamista ja nimeämistä. Vinkkejä fiiliskorttien käyttöön löytyy Hyvinvoiva oppilaitos kirjasta.
MIKSI AIVOT SANOVAT EI – Opi uusi tapa ajatella Markku Lappalainen, tekniikan tohtori ja arkkitehti Aalto-yliopistosta
Kirjoittaja käsittelee vuorovaikuttamiseemme vaikuttavia asioita mielenkiintoisella ja helposti luettavalla tavalla – aivojen reaktiivisen toimintatavan pohjalta, oman mielen johtamisen ja tiedostamisen pohjalta sekä oman itsemme tuntemisen (esim. persoonallisuuden ja temperamentin) pohjalta. Kun ymmärrämme itseämme, ymmärrämme helpommin myös muita ja maailmaa ympärillämme.
Kirja käsittelee sitä, kuinka voisimme välttää negatiivisuutta hiipimästä kommunikaatioomme.
Aivojen tapa toimia ei ole ensisijaisesti ajattelu, vaan muistiin ja tunteisiin perustuva reagointi kyllä/ei – kaavan mukaisesti. Esimerkiksi kun meitä kohtaa uusi asia, aivomme sanovat EI. Reaktiivisuuden sijasta meidän tulisi oppia ajattelemaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Kirjoittaja nimittää tätä kokonaisajatteluksi eli ”mahdollistavaksi” ajatteluksi eli ”lateraaliseksi” ajatteluksi.
Lateraalinen ajattelu tarkoittaa sitä, että emme ajattele toisiamme vastaan, vaan samansuuntaisesti – pyrimme ymmärtämään sitä, mitä toinen sanoo ja sen jälkeen kehitämme toisen ajatusta eteenpäin.
Erityisesti yhteistyössä (tiimeissä) muiden kanssa tarvitsemme joustavuutta, jota voimme kehittää harjoittelemalla näkökulman vaihtamista ajattelussamme. Kykymme nähdä asioita uudessa valossa, uudesta näkökulmasta on taito, joka tekee meistä joustavia. Tällainen joustavuus esimerkiksi muutostilanteissa mahdollistaa sen, että kykenemme helpommin näkemään muutoksenkin mahdollisuutena, jossa voi toteuttaa itseään uudella tavalla. Näin muutos luo vastarinnan sijaan uutta aloitteellisuutta --- ja muutoksen ydin on siinä, miten opimme ajattelemaan toisin kuin ennen.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille meille, joita välillä ihmetyttää, miksi viestimme tai mielipiteemme menee välillä ihan "harakoille", kun taas toisen kerran helpommin kuin odotinkaan!
Kaikkien aivot Käyttöön – Sirkku Heinonen, Rea Klinberg ja Päivi Pentti (WSOYpro oy 2011)
Kirjan keskeisin teema on valmentava dialogi. Se käsittelee samoja teemoja ryhmästä, ryhmän tavoitteista, ryhmän johtamisesta kuin jotkin muutkin 2010 jälkeen julkaissut kirjat. Termit flow, kuuntelemisen taito, coaching lienevät tuttuja jos on lueskellut ryhmiin ja johtamiseen liittyvistä teemoista.
Kaikkien aivot käyttöön kirjassa on myös konkreettisia harjoituksia hyvän ryhmän toiminnan kehittämiseen selkeine ohjeineen esim. kävelykokous, kysymyskaruselli, selän takana hyvää puhuminen jne. Kirjan parhaimpaa puolena lieneekin aikuisryhmään sovellettava käytännönläheisyys.
Valmentava johtajuus vei lukukokemuksena huomattavasti enemmän aikaa kuin vastaavan sivumäärän muut ValoOpe-koulutuksessa luetut teokset. Lievä oppikirjamaisuus tuntui teosta luettaessa. Toivon kuitenkin, että ainakin osa autoritääristä johtajista tai valmentajista hankkisi kirjan hakuteoksekseen. Johtamisesta voisi tulla helpompaa, kun porukka pistäisi itsensä peliin ja tavoittelisi yhdessä innolla yhteistä päämäärää.
Kirjan kertoo kuinka managerin, leaderin ja coachin kaltainen esimies tasapainoilee seuraavien teemojen parissa: fokus hetkessä, fokus toisessa, fokus erilaisuudessa, fokus luottamuksessa ja fokus yhdessä tekemisessä. Kirjan mukaan erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa on monesti haasteita siirryttäessä asiantuntijasta johtajaksi. Vuorovaikutusosaaminen ja yhteistyötaidot tulevat jatkossa olemaan yksilökeskeisyyttä tärkeämpiä, koska tiimityöllä päästään parempiin tuloksiin.
Kirjassa on paljon lainauksia muista teoksista ja muilta teoreetikoilta, sekä jokaisesta teemasta esimerkkejä käytännön elämästä. Kirja korostaa kohtaamisen merkitystä ja erilaisuuden hyödyntämistä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Kuuntelu, luottamus ja palaute ovat hyvän esimiehen perustyökaluja.
Itselleni kirjasta jäi erityisesti mieleen positiivinen kierre josta potentiaalin näkeminen, ihmetteleminen ja kunnioittaminen saa aikaan positiivisen kierteen johdettavassa. Sekä vinkki että yhtä kriittistä palautetta kohti pitää samalle henkilölle tai tiimille sanoa vähintään kolme aitoa positiivista palautetta. Mieleeni jäi myös, että menestyvään johtamiskulttuurin sisältyy epäonnistumisten ja virheiden sietäminen sekä niiden myöntäminen ja niistä oppiminen.
Luovuuden lumo, kokemuksia projektioppimisesta – Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu, Ruohonen – Mäkelä (toim.) – 2p Projektioppimisessa yhdistyvät luonnollisella tavalla ammattimainen työskentely, opetukselliset tavoitteet sekä oppijan ammatillinen kasvu. Oppiminen tapahtuu luonnollisessa kontekstissa yhteistoiminnallisuuteen perustuen. Työelämälähtöinen toiminta tulee opiskelijoille tutuksi. Motivaatio ilmenee tahtona menestyä, ja haluna olla hyvä jossakin. Oppimisen ydin on oppijan persoonassa ja hänen toiminnassaan. Intohimo on ammatillisen kasvun keskeinen motiivi. Sen avulla voidaan käynnistää ja ylläpitää ammatillista kasvua. Yksilöllö tulee olla myös kykyä hyväksyä omat heikkoutensa. Valmentajan rooli on kannustaa ryhmää kohti toimivan ratkaisun löytymistä. Valmentajan tehtävä on huolehtia oppimiskokemuksien muodostumisesta kaikille ryhmän jäsenille.
Verkko-opettaja – Suominen, Riitta ja Nurmela, Satu – 2p Kirjassa käsitellään verkossa toimivan opettajan/ohjaajan/valmentajan roolia. Lisäksi annetaan ohjeita lähi- ja verkko-opetuksen yhdistämiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi sekä verkkokurssien rakentamiseksi. Kirjassa annetaan myös konkreettisia neuvoja sosiaalisen median hyödyntämiseksi opetuksessa. Esitellään myös videon käyttämistä opetuksessa. Lopuksi annetaan ohjeita sähköiseen palautteen antoon.
Välittämisen ammattilaiset, Vamoksen kirja etsivään nuorisotyöhön. Alanen, O. & Kotkavuori, A. (2014), 1 p.
VastaaPoistaDiakoniaopiston valmentavaan koulutukseen (jossa itse toimin) ohjautuu nuoria Vamos nuorten palveluista Diakonissalaitoksen konsernin sisältä. Halusin tutustua Vamoksen tuoreeseen julkaisuun, joka pohjautuu tutkimukseen ja käytännön kokemuksiin. Kirja sopii yhteisöllisyys/tiimioppiminen –teeman alle. Kirjan viesti on ”Ammattilaisen pitää välittää”.
Vamoksessa korostetaan välittävän vuorovaikutuksen ja luottamuksen rakentamista sekä kokonaisvaltaisuutta asiakkaan kohtaamisessa. Tavoitteena on nähdä jokainen asiakas arvokkaana, mikä lisää puolestaan nuorten itsekunnioitusta ja omanarvon tunnetta. Monilla nuorilla on taustalla runsaasti puutteellista tai vahingollista vuorovaikutusta, koulukiusaamista, oppimiseen liittyviä ongelmia, epäonnistuneen yksilön identiteetti, yksinäisyyttä. Kirjassa kritisoidaan koulutus- ja sosiaalisektorin ongelmakeskeistä lähestymistapaa ja asiakkaiden näkemistä nippuna yksittäisiä ongelmia. Vamoksen palveluissa riisutaan valta-asetelmat asiakassuhteesta luopumatta kuitenkaan ammatillisuudesta.
Kirjassa korostetaan, että suurin osa nuorista voi hyvin eikä tarvitse intensiivistä tukea. Osaa nuorista ei kuitenkaan voi muulla tavoin auttaa kuin antamalla intensiivistä ja yksilöllistä tukea. Lamaantuneen toimintakyvyn taustalla on usein monia asioita, joista ylipääsemiseksi tarvitaan tukea. Jos yrittää puskea sellaista nuorta kohti koulutusta tai työelämää paneutumatta kokonaisvaltaisesti sen elämään, yritys voi pahimmillaan vain pahentaa tilannetta uusien epäonnistumisten ja keskeyttämisten kierteen vuoksi.
Vamoksessa nuorella on oma työntekijä, johon voi kiinnittyä ja luoda turvallisen vuorovaikutussuhteen. Nuori tietää, ettei tule hylätyksi tai häntä siirretä toiseen palveluun, mikä auttaa asettamaan tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Asiakkuus jatkuu niin kauan kuin on tarpeen ja vaikka jossain vaiheessa omasta etsivästä irtaudutaan, nuori tietää, että hän voi ottaa tarvittaessa taas yhteyttä. Harva eteenpäin siirtynyt kuitenkaan palaa asiakkaaksi. Jos työ- ja koulutuselämä eivät ole vielä nuorelle ajankohtaisia, etsivän työntekijän lisäksi muu mielekäs yhteisö, joita Vamoksen ryhmätoiminnan kautta voi löytää, tarjoaa tukea kuntoutukseen ja turvallisen/hyväksyvän ympäristön.
Suosittelen kirjaa kaikille opettajille, jotka haluavat ymmärtää paremmin ns. haasteellisia oppilaita. Kirjassa korostetaan, että etsivän kaltainen työmuoto voisi toimia ennaltaehkäisevänä toimintana kouluissa. Tähän kaiketi kuraattoripalveluissakin pyritään. Voimmeko kuitenkin tuoda näitä elementtejä myös luokkiin? Kirjan viestit ovat jääneet mieleen ja olen mietinyt ns. VAMOS-työotteen soveltamista omassa työssäni, joka liittyy uudenlaisen valmentavan/valmistavan koulutusmuodon pilotointiin. Vaikka emme voi toimia täysin samoilla reunaehdoilla koulutuksessa kuin etsivä työ, olemme esimerkiksi kytkeneet meidän uuteen koulutusmuotoon nuorisotyön, etsivän työn ja työpajan elementtejä. Aion ehdottaa kirjan lukemista myös meidän tiimille.
Avauksia yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen, H. Kostilainen & P.Pättiniemi (2011), 2 p.
VastaaPoistaKyseinen kirja on ollut työpöydälläni vuoden verran ja päätin vihdoin tarttua siihen yhteisöllisyys-teeman kirjana. Yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen liittyvät arvot, yritystoiminnan vastuullisuus, ja eettisyys kiinnostaa nuoria, ja toiminnan kehittymisen kannalta on tärkeää, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa sille annetaan riittävä painoarvo. Esimerkiksi osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen on toimiva yrityskasvatuksen väline, ja useissa oppilaitoksissa toimii osuuskuntia, joiden kautta opiskelijat voivat kokeilla yrittäjyyttä. Osuuskunnissa korostuu yhteisöllisyys ja paikallisuus.
Kyseinen artikkelikokoelma on konferenssijulkaisu ja pitää sisällään 14 yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen liittyvää artikkelia. Kirja ei suinkaan ole tuorein tai kokonaisvaltainen kirja aiheesta, mutta toimi hyvin johdatusopuksena aiheeseen.
Yhteiskunnallisista yrityksistä ei ole olemassa yksiselitteistä kuvausta, eri maissa toimintamalli riippuu vallitsevasta yhteiskuntapolitiikasta eikä lainsäädäntö ainakaan Suomessa tunnista sitä yrittäjyysmuotoa. Poikkeuksena on suomalainen sosiaalisen yrityksen malli, joka on yksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden muoto, ja siihen liittyy tiettyjä kriteereitä (mm. 30 % työvoimasta vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia). Yleisesti ottaen yhteiskunnallinen yritys pyrkii ratkaisemaan yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia ja pääosa voitoista ohjataan yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen. Toimintaa ohjaa yhteiskunnallisen hyvän maksimointi, avoimuus, läpinäkyvyys ja yhteistoiminta/yhteisötalous kun taas perinteistä yritystä ohjaa taloudellisen voiton maksimointi. Toki kannattavuus on myös elinehto myös yhteiskunnalliselle yritykselle. Sen tavoitteena on yhdistää yritysmaailman tehokkuuden ja johtamistavat, järjestöjen kansalaislähtöisyys ja julkisen sektorin rahoitusjärjestelmät. Puhutaan P-P-P-P –mallista: public-private-people-partnership.
Tällä hetkellä yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä on paljon haasteita: rahoitus, heikot neuvontapalvelut, käsitteen epämääräisyys, yritysten pieni koko ja toimintavarmuus. Tarve sellaiselle toiminnalle on kuitenkin olemassa, ja se liittyy mm. julkisen palvelutoiminnan uudistamiseen, julkisten hankintojen muutoksiin, järjestöjen liiketoiminnan yhtiöittämiseen. Yhteiskunnalliselle yritystoiminnalle on tilausta esimerkiksi harvaan asuttujen seutujen palvelujen tuottamisessa, jolloin markkinat ei toimi eikä julkista palvelua ole, mutta toimintaan olisi mahdollista saada julkista tukea. Yrityksiä on syntynyt Suomessa ja Euroopassa myös mm. sosiaali- ja terveysalalle, työttömien työelämään integrointiin, koulutukseen, lasten- ja vanhustenhoitoon. Esimerkkejä Helsingissä toimivista yhteiskunnallisista yrityksistä on Kierrätyskeskus ja Diakonissalaitoksen yhteiskunnallinen konserni, johon Diakoniaopistokin kuuluu.
Kirjasta opittuja asioita voisin kytkeä osaksi työelämävalmennusta koulutuksessa, jossa parhaillaan toimin. Yrittäjyyttä pitäisi tuoda paljon enemmän esille meidän valmentavan koulutuksen pilotissa oleville nuorille.
Yhtenä. Kun minästä kasvaa me. Heikki Peltola (2011) 3p
VastaaPoistaKirjasta jäi ristiriitainen olo. Kirjan viesti oli tärkeä, mutta kirjoitustyyli ja sisältö ei kuitenkaan vakuuttanut. Hassunnokkelien mutta jossain määrin mitäänsanomattomien otsikoiden silmäily nosti sosiaalipsykologin karvat pystyyn: ”Säätä egosi ovella”, ”Kaikki päät käyttöön”, ”Nostetta nopeasti, hohtoa heti”. En ole tottunut lukemaan yritysvalmentajien kirjoittamia oppaita, ja ehkä sen takia kirjoitusryyli tuntui vieraalta. Päätin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, koska minua kiinnosti aihe: ihmisten välisen yhteistyön kehittäminen. Poimin kirjan virallisesta tiimiakatemian kirjaluettelosta yhteisöllisyys-teeman alta (tosin jälkeenpäin hieman ihmettelen miten kirjalistojen laatija, joka on tutustunut satoihin kirjoihin, on voinut saada tästä 100 kolahdusta ja suosittelee sitä 3 pisteen kirjana "erinomaisena lukupakettina kaikille tiimivalmentajille").
Jäin kaipaamaan enemmän tutkimustuloksia ryhmädynamiikan lainalaisuuksista kirjoittajan omien kokemusten, huippu-urheilijoiden ja liikemiesten menestystarinoiden sekä johtamiskirjallisuuden rinnalle. Konsulttikirjallisuudessa tiedemaailman termit korvataan usein mediaseksikkäillä ilmaisulla, joita kirjoittaja tuo esille omina oivalluksina maailman menosta. Tässä kirjassa nämä termit olivat ”noste” ja ”hohto”. Hohto=tunne, että tekemisessä on mieltä; syntyy kun rakastaa mitä tekee. Noste=voima, jolla ihmiset nostavat toisiaan; syntyy, kun ihmiset kunnioittavat ja kohtelevat toisiaan hyvin. Sinänsä ihan osuvasti asioita kuvaavat ilmaisut, mutta kuitenkin aika höttöjä vakiintuakseen. Kirjan kirjoittaja yritysvalmentaja Peltonen on kehittänyt itselleen siitä tittelin "Nostevalmentaja".
Onneksi kirja tarjosi muutamia kolahduksia. Oli mielenkiintoista lukea alykkyyteen liittyvää pohdintaa: järkiäly, tunneäly, henkiäly, systeemiäly ja erityisesti systeemiälyn merkitystä onnistuneen yhteistyön kannalta. Systeemiälyllä tarkoitetaan kykyä hahmottaa järjestelmiä, joiden osana toimii ja taitoa muovata sitä - kaikki kytkeytyy kaikkeen-ajatus.
Erityisesti seuraava kysymys oli mielestäni kiinnostava ja pysähdyin oikein miettimään vastaustani siihen: “Kun tulen paikalle, mitä tulee paikalle?”. Kirjailija toi esille, että huomion kiinnittämistä omaan käytökseen ja sen vaikutuksiin tehdään liian vähän (siis muutenkin kuin ongelmatilanteissa). Tapa kohdata toiset vaikuttaa usein lopputulokseen ja yhteistyön laatuun. Minästä pitäisi pyrkiä me-moodiin ja toimia useammin yhtenä. Haluaisin esittää tämän kysymyksen meidän oppilaille ja se on toki helppoa, käyttäytymisen vaikuttaminen onkin jo toinen juttu.
Ryhmä liikkeelle: toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi, Jukka Kataja, Timo Jaakkola ja Jarmo Liukkonen
VastaaPoistaKirja on erittäin käytännönläheinen tehtäväkirja opolle/ryhmänohjaajalle tai kenelle vaan joka haluaa ideoita ryhmäytymiseen ja ryhmän kehittämiseen. Kirja alkaa lyhyellä johdannolla ryhmästä, ryhmän muodosta, vaiheista ja ryhmän jäsenten välisistä suhteista ja ryhmässä tarvittavissa taidoista. Kirjassa myös esitetään toimivan ryhmän tunnusmerkkejä.
Suurin osa kirjasta on erilaisia, eri tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltua ryhmäharjoituksia. Harjoitukset on näppärästi luokiteltu erilaisiin tehtäviin: lämmittely ja virittäytymisharjoituksiin, ongelmaratkaisutehtäviin, luovuusharjoituksiin, luottamus- ja kommunikaatioharjoituksiin ja moniin muihin. Kirjassa on myös monia seikkailu- ja maastotehtäviä.
Kirjan harjoituksissa on kuvattu harjoituksen kohderyhmä, vaativuus, ennakkovalmistelujen määrä ja onko harjoitus tarkoitus tehdä ulkona vai sisällä.
Suuri osa harjoituksista sopii mielestäni ryhmäytymiseen ja ryhmähengen muodostamiseen ja toimisi kivasti esim. uusien opiskelijoiden tutustumispäivänä. Kiinnostavia olivat myös rentoutusharjoitukset, joissa oli mukana tarinat harjoituksen pitämiseksi. Vaikka monet harjoituksista sopivatkin aikuisille, vaatii osan harjoituksista pitäminen aikamoista rohkeutta ja uskallusta.
Heikki Peltola: Yhtenä – Kun minästä kasvaa me (WSOYpro 2011)
VastaaPoistaTästä samasta kirjasta on blogiin kirjoitettu toinenkin kommentti varsin erilaiselta näkökannalta. Itse löysin kirjasta mielenkiintoisia laajempiin kokonaisuuksiin liittyviä mielipiteitä.
Yhtenä on kirja joka käsittelee työelämää, yhdessä tekemistä sen haasteita ja mahdollisuuksia.
Itse työn mielekkyyden ja onnellisuuden lähtökohtana on Peltolan käsityksen mukaan riittävä haastetaso ja tekemiseen mukaan tempautuminen, jota myös Flow:ksi kutsutaan. Kirjassa käsitellään myös johtamiskäsitystä mikä mahdollistaa työyhteisön menestymisen ja se ei ole autoritäärinen ylhäältä alas malli. Kirjan mukaan ihmiset ovat luotu toimimaan yhdessä, organisaation täytyy luoda olosuhteet jossa se on mahdollista ja ihmiset haluavat omasta tahdostaan keskittymättä omiin ennakkoluuloihin tehdä yhdessä parhaansa ilman, että tekeminen perustuu pakkoon tai valvontaan.
Kirja myös arvostelee kapitalistista lyhytjänteistä tuloshakuista mallia, kirjan mukaan asiakaskeskeisyys tuloskeskeisyyden sijasta tuottaa pitkällä aikavälillä myös paremman taloudellisen tuloksen. Pelkkä asiakkaan tyytyväisyys ei saa riittää, vaan odotukset pitää ylittää.
Kirjassa todetaan: ”Perinteisissä organisaatiossa Totuus päätetään johdossa, ja ihmisten edellytetään papukaijan tavoin toistavan sitä”. Tämä johtamistyyli on organisaation kannalta tuhoisa. Kirja arvostelee myös laatujohtamisen byrokraattisuutta, hitautta ja kohtuutonta huomiota siihen 3%:iin, jota voi mitata. Tärkeämpää on katsoa asioita pitkällä aikavälillä, pitäen asiakas aina keskiössä, kumppanina, ja tekemällä asioita yhdessä muita innostaen uusia ratkaisuja kehittäen. Työ on mahdollisuus tehdä ihmeitä yhdessä.
Kirjan mukaan ihmiskunnan suurimmat haasteet eivät ole taloudellisia, vaan ne liittyvät mieleen ja tapaamme kohdata toiset ihmiset.
Kirjan mielestä hyvät teot palkitsevat myös tekijänsä ja tärkeitä teemoja elämässä ovat: toisten kunnioitus, kuuntelu ja kiitollisuus.
Exploring Culture: Hofstede, Pedersen & Hofstede. Intercultural Press 2002. Englanninkielinen kirja. 3p. Exploring Culture is quite a useful book for anyone teaching cultural communication, team spirit and team orientation within group including members of different cultures. The book includes variety of usefull exercises and stories that can be used to create modified versions for your own lessons. The book goes through three parts related to awareness, knowledge and skills within cultural communication and team spirit. Managers, trainers and coaches should find this book as a very practical book for today’s learning objectives.
VastaaPoistaSeija Koskelan väitöskirja:
VastaaPoista”Mie teen vaan oman työni”, Toimintatutkimus moniammatillisen yhteistyön ja ohjausosaamisen kehittämisestä, Jyväskylän yliopisto, 2013
Opintojen keskeyttäminen on yksi merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen. Suomessa on kehitetty monia hyviä käytäntöjä opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Seija Koskelan tutkimus käynnistyi käytännön tarpeista hänen toimiessaan opinto-ohjaajaerityisopettajana Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä. Koskela teki tämän tutkimuksen osallistuessaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ESR-rahoituksella toteutettuun AmmattiUra-hankkeeseen yhtenä kehittäjänä. Hanke toteutettiin vuosina 2008–2011. Koskelan vastuulla oli koko koulutuskuntayhtymän opiskelijahuollon kehittäminen.
Koskelan tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli tutkia ja kehittää Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän oppilaitosten sisäistä moniammatillista yhteistyötä ja ohjausosaamista. Tämän lisäksi alatavoitteena oli selvittää, voidaanko yhteistyötä ja ohjausosaamista kehittämällä vähentää opiskelijoiden opintojen keskeyttämistä.
Koskela sovelsi tutkimukseensa kertovan muutosselonteon menetelmää aineiston analysoinnissa ja tutkimusprosessin raportoinnissa. Selvisi, ettei haastateltavilla ollut selkeää käsitystä moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimus osoitti myös, että yksittäiset koko henkilöstön koulutuspäivät eivät lisää henkilökunnan yhteistyötä tai ohjausosaamista. Koulutustilaisuuksiin osallistuivat pääasiassa henkilöt, joilla oli jo entuudestaan yhteistyössä ja ohjauksessa tarvittavaa osaamista. Opettajille kehitettiin ryhmänohjauksen toteuttamissuunnitelma ja ohjaajan työkalupakki, jonka tarkoitus on tukea ja helpottaa heidän ohjaustyötään.
Tutkimuksen aikana opiskelijoiden keskeyttämisluvuissa ei ilmennyt merkittäviä muutoksia. Opintojen keskeyttämiseen vaikuttavat niin monet eri tekijät, että yksittäisen syytä selittävän tekijän nimeäminen on vaikeaa. Kehittämistyö kohti holistista ja opiskelijalähtöistä ohjaustyötä vaatii yhteisten tavoitteiden selventämistä. Siihen tarvitaan yhteistä kieltä, aikaa, sitoutumista, avointa keskustelua ja asennemuutosta.
Suosittelen tutustumista tähän helppolukuiseen ja käytännönläheiseen väitöskirjaan: Kannattaa pohtia miten yhteistyötä olisi järkevintä tehdä;)
Paula Tilli, Toisin - minun asperger elämäni
VastaaPoistaYllä ryhmästä/tiimistä kirja. Tämä kirja ei suoraan liity tiimeihin, mutta toisaalta sen avulla voidaan myös pohtia erilaisia ihmisiä tiimejä. Itse asiassa kirja liittyy mielestäni kaikkien valmennusosioiden aiheisiin: ryhmissämme on erilaisia ihmisiä jotka kokevat ja ajattelevat eri tavalla kuin "valtaväestö".
Olen opettanut muutamia opiskelijoita, joilla tuntuu olevan aspergeriin tai autismiin viittaavia piirteitä. En halunnut lukea oppikirjaa aspergerista vaan kirjan, jossa kerrotaan omakohtaisesti miten ihmiset, joilla on oireyhtymä kokevat sen ja heitä ympäröivän maailman.
Paula Tilli, kaunis, koulutettu ja lahjakas nainen kertoo oman tarinansa. Sen, miten hän kokee ympäröivän maailman ja haasteet sosiaalisten koodien tulkinnassa ja niiden mukaan käyttäytymisessä. Tilli kertoo siitä, kuinka hän on opetellut tiettyjä ryhmässä käyttäytymisen normeja jotta hän osaa käyttäytyä "oikein" - hymyillä oikein, puhua oikein, olla oikein. Ja miten hän on opetellut irrottautumaan voimakkaasta sääntöriippuvuudesta.
Tilli näyttää innostuvan kun hän puhuu aspergerille tyypillisistä erityiskiinnostuksenkohteistaan: siitä, miten hän paneutuu syvällisesti itseään kiinnostaviin asioihin - esimerkiksi kielten kielioppeihin. Jo sana itsessään tuntuu innostavan häntä, niin moneen kertaan hän sitä toistelee.
Vaikka kirja kertookin yhden ihmisen tarinan, kirjoittaja puhuu aspergeristä myös yleisellä tasolla ja pohtii sitä, mitkä ovat hänelle tyypillisiä toimintatapoja ja mitkä tyypillisiä aspergeriin liittyviä piirteitä.
Suosittelen lämpimästi tätä mielenkiintoista kirjaa. Minulle se lisäsi tietoa oireyhtymästä, sai minut pohtimaan ja ehkä ymmärtämäänkin joidenkin opiskelijoiden käytöstä (tekemättä tarkempia diagnooseja :)) ja sitä miksi heidän voi olla vaikea sopeutua ryhmään. Lisäksi jäin pohtimaan mikä loppujen lopuksi on normaalia ja mikä epänormaalia...
Syty ja sytytä, Valmentavan johtamisen filosofia.
VastaaPoistaAaltonen, Pajunen ja Tuominen, 2005.
Kirjoittajat ammentavat oppinsa pitkälti urheilun ja urheiluvalmentamisen puolelta, mutta suurelta osin ajatuksia pystyy helposti soveltamaan mille tahansa alalle. Nimensä mukaisesti kirja sytytti ainakin minut ja sai myös uskomaan omiin kykyihin sytyttää muita. Se herätti runsaasti ajatuksia ja antoi konkreettisiakin välineitä oman persoonan kehittämiseen. Sain lukiessa myös useita ideoita opiskelijoiden sisäisen motivaation parantamiseen ja sitä kautta sitouttamiseen opiskeluun. Kirjan lähestymistapa ja viesti on ihanan positiivinen: parempi keskittyä vahvistamaan kunkin vahvoja puolia ennemmin kuin miettiä heikkouksien korjaamista. Omien vahvuuksien löytäminen vahvistaa paitsi itseluottamusta ja omaa minäkuvaa, auttaa opiskelijaa luomaan vahvan ammatti-identiteetin sekä pärjäämään opiskeluissa ja myöhemmin työelämässä.
Kirjan loppusanoin ”Tuli on energian lähde. Se leviää helposti soihdusta toiseen. Pieni kipinä voi sytyttää valtavan roihun. On aika istua tulen ääressä ja miettiä unelmiaan kirkkaan tähtitaivaan alla. On aika antaa tulen hiipua ja levätä –jotta voisi löytää tulensa taas uudelleen.”
Onnistu yhdessä – kirjoittanut Aini-Kristiina Jäppinen, PS-kustannus, 2012.
VastaaPoista*kirja oli kirjakirjassa vain yksi tähti, minä annan **
Kirjan alussa oli kirjan ”käyttöohjeet”, joissa haluttiin opastaa lukijaa hyödyntämään kirjaa oman yhteisön tarpeiseen toimivaksi. Kirja on tarkoitettu yksilö- ja ryhmätasoille. Alussa oli lyhyet käyttöesimerkit, joiden avulla löydät eri mahdollisuudet.
Kirjassa puhuttiin jaetusta matkasta niin johtajuuden kuin koko työyhteisön yhteisöllisyyden näkökulmasta. Jokainen katsoo omin silmin yhteisöllisyyttä ja siihen tuomaansa panosta mutta se kaikkien oma näkemys tuo yhteisen näkemyksen. Yhteisöllisyys koskettaa sen jokaista jäsentä. Kirjassa yhteisöllisyys oli jaettu kymmeneen yhteisön oven avaimeen. Avaimia ovat: moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi. Itse ajattelen että oman toiminnan arviointi on avain näihin muihin avaimiin, sillä jokaiseen omaan toimintaan pitää liittää arviointia ja sen jälkeen kehittämistä. Jos olet sitoutunut ja vastuuntuntoinen niin osaat ottaa roolisi ja äänesi yhteisössä. Valitettavaa on, että vaikka suurimmalla osalla on kyky sitoutua ja ottaa vastuuta, löytyy jokaisesta yhteisöstä vielä niitä, jotka kokevat saavansa eri- arvoisen aseman tai kohtelut tai jotain muuta, ottamatta kantaa ollenkaan omaan asenteeseen ja rooliin. Mielestäni kirjassa oli hyviä vinkkejä toimivan yhteisön rakentamiseen mutta siihen sitouttaminen vaatii mielestäni myös jokaisen yksilön motivaatiota ja tahtotilaa olla mukana toimivassa yhteisössä. Vastuunotosta puhuttiin kirjassa, että sen tulisi yhteisöllisellä tasolla yltää kauemmas kuin vain vastuuseen omista tehtävistä ja sen hetkisistä kiinnostuksen kohteista. Tämä ajattelumalli on sellainen joka valitettavan usein kaatuu siihen ” ei kuulu mulle- ei oo mun duunia” asenteeseen, josta ei voi yhteisö päästä eroon vaan jokaisen yksilön tulisi kehittää omaa ajattelumaailmaansa siihen, että kaikkien etu on myös oma etu. Yhteinen visio toimii suunnan näyttäjänä.
Onnistu tiimityössä – kirjoittanut Jari Salminen, J-Impact Oy, 2013.
VastaaPoista** teknisesti toimiva muttei innostava kirja
Kirjassa käydään läpi ohjeita tiimissä toimivalle jäsenelle. Tässä kirjassa puhutaan enemmän taidoista joita tarvitset tiimissä työskennellessä ja käydään läpi ominaisuuksia mitä toimiva tiimi tarvitsee toimiakseen hyvin. Kirjassa käytiin läpi millainen on huipputiimi ja miten se toimii olleessaan huippu. Mietitiiin kehitystä tiimissä ja mitä kehittyminen edellyttää. Kirjassa käytiin läpi tiimin hyödyistä sen jäsenille. Tiimi auttaa saavuttamaan tavoitteesi, et ole koskaan yksin, tukea on aina tarjolla. Tiimin voima on sen jäsenen erikoisosaamisissa. Jotta organisaatioihin hienosti kehitetyissä teknisissä prosesseissa olisi jotain järkeä, on tiimeistä löydyttävä yhteistyötaitoja ja vuorovaikutusta, jokaisen yksilön erikoisosaamista ja sitoutumista. Aito ja toimiva tiimi motivoi jäseniään ja tuottaa toimintaenergiaa. Kirjassa puhuttiin myös tiimiläisten eri rooleista ja itsensä johtamisesta. Kirja ei ollut ihan niin innostava ja kiinnostava kun toinen opus oli.
”Parasta tiimityössä on se, että sinulla on aina ihmisiä tukenasi” – Margaret Cart.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvinvoiva oppilaitos 3 p
VastaaPoistaSari Tuovinen, Jarmo Åke, Leena Korhonen päätimme toteuttaa tiimopettajuutta
ja teimme kirjan tehtävän lukupiirimäisestimja tekstimme on yhteinen
Hyvinvoiva oppilaitos kirjan lähtökohtana on mielen hyvinvointi ja tavoitteena vahvistaa toisen asteen oppilaitosten kaikkien toimijoiden ammatillista osaamista mielen hyvinvoinnista voimavarana ja hyvinvoinnin edistäminen. Kirja on jaettu viiteen ydinteemaan ja kuuteen täydentävään teeman ja lopuksi vielä nuoren siirtyminen työelämään osioon. Nämä jaot tekevät kirjasta selkeän ja on helppo löytää aihekokonaisuuksia. Asiat on kerrottu ytimekkäästi. Kirja alkaa Turvallisen ryhmän tiedostamisesta ja miten siihen on mahdollista päästä. Parasta antia ovatkin kirjan selkeät harjoitustehtävät ja "pähkinät purtavaksi" osiot. Harjoitustehtävät on helppo toteuttaa vähäiselläkin kokemuksella ja ajalla.
Mielenterveyden suoja- ja riskitekijät on purettu hienosti taulukkomuotoon, jonka avulla on helppo hahmottaa mitkä asiat ovat mielenterveyden säilyttämisessä tärkeitä ja mitkä tekijät niitä uhkaavat. Taulukkoa voi käyttää apuna, kun juttelee opiskelijan kanssa. Näin on suuremmat mahdollisuudet selvittää, mitkä asiat ovat opiskelijalla riskirajalla ja mitä niille voisi tehdä. Sopii hyvin varhaisen välittämiseen toteuttamisen apuvälineenä.
Kirja on hyvä apuväline, kun luodaan toimiva hyvä ryhmä ja että se myös pysyy sellaisena kuohuntavaiheen jälkeenkin."
Kirjaa täydentävät 'fiiliskortit' joiden avulla voi herättää keskustelua omaan elämäntilanteeseen, opiskeluun tai työyhteisöön liittyvistä tilanteista ja tunteista. Korteissa on toisella puolella kuva, ja toisella puolella tunnesana. Näiden avulla voidaan harjoitella tunteiden tunnistamista ja nimeämistä. Vinkkejä fiiliskorttien käyttöön löytyy Hyvinvoiva oppilaitos kirjasta.
MIKSI AIVOT SANOVAT EI – Opi uusi tapa ajatella
VastaaPoistaMarkku Lappalainen, tekniikan tohtori ja arkkitehti Aalto-yliopistosta
Kirjoittaja käsittelee vuorovaikuttamiseemme vaikuttavia asioita mielenkiintoisella ja helposti luettavalla tavalla – aivojen reaktiivisen toimintatavan pohjalta, oman mielen johtamisen ja tiedostamisen pohjalta sekä oman itsemme tuntemisen (esim. persoonallisuuden ja temperamentin) pohjalta. Kun ymmärrämme itseämme, ymmärrämme helpommin myös muita ja maailmaa ympärillämme.
Kirja käsittelee sitä, kuinka voisimme välttää negatiivisuutta hiipimästä kommunikaatioomme.
Aivojen tapa toimia ei ole ensisijaisesti ajattelu, vaan muistiin ja tunteisiin perustuva reagointi kyllä/ei – kaavan mukaisesti. Esimerkiksi kun meitä kohtaa uusi asia, aivomme sanovat EI. Reaktiivisuuden sijasta meidän tulisi oppia ajattelemaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Kirjoittaja nimittää tätä kokonaisajatteluksi eli ”mahdollistavaksi” ajatteluksi eli ”lateraaliseksi” ajatteluksi.
Lateraalinen ajattelu tarkoittaa sitä, että emme ajattele toisiamme vastaan, vaan samansuuntaisesti – pyrimme ymmärtämään sitä, mitä toinen sanoo ja sen jälkeen kehitämme toisen ajatusta eteenpäin.
Erityisesti yhteistyössä (tiimeissä) muiden kanssa tarvitsemme joustavuutta, jota voimme kehittää harjoittelemalla näkökulman vaihtamista ajattelussamme. Kykymme nähdä asioita uudessa valossa, uudesta näkökulmasta on taito, joka tekee meistä joustavia. Tällainen joustavuus esimerkiksi muutostilanteissa mahdollistaa sen, että kykenemme helpommin näkemään muutoksenkin mahdollisuutena, jossa voi toteuttaa itseään uudella tavalla. Näin muutos luo vastarinnan sijaan uutta aloitteellisuutta --- ja muutoksen ydin on siinä, miten opimme ajattelemaan toisin kuin ennen.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille meille, joita välillä ihmetyttää, miksi viestimme tai mielipiteemme menee välillä ihan "harakoille", kun taas toisen kerran helpommin kuin odotinkaan!
Kaikkien aivot Käyttöön – Sirkku Heinonen, Rea Klinberg ja Päivi Pentti (WSOYpro oy 2011)
VastaaPoistaKirjan keskeisin teema on valmentava dialogi. Se käsittelee samoja teemoja ryhmästä, ryhmän tavoitteista, ryhmän johtamisesta kuin jotkin muutkin 2010 jälkeen julkaissut kirjat. Termit flow, kuuntelemisen taito, coaching lienevät tuttuja jos on lueskellut ryhmiin ja johtamiseen liittyvistä teemoista.
Kaikkien aivot käyttöön kirjassa on myös konkreettisia harjoituksia hyvän ryhmän toiminnan kehittämiseen selkeine ohjeineen esim. kävelykokous, kysymyskaruselli, selän takana hyvää puhuminen jne. Kirjan parhaimpaa puolena lieneekin aikuisryhmään sovellettava käytännönläheisyys.
Valmentava johtajuus – Ristikangas&Ristokangas, WSOYpro 2010
VastaaPoistaValmentava johtajuus vei lukukokemuksena huomattavasti enemmän aikaa kuin vastaavan sivumäärän muut ValoOpe-koulutuksessa luetut teokset. Lievä oppikirjamaisuus tuntui teosta luettaessa. Toivon kuitenkin, että ainakin osa autoritääristä johtajista tai valmentajista hankkisi kirjan hakuteoksekseen. Johtamisesta voisi tulla helpompaa, kun porukka pistäisi itsensä peliin ja tavoittelisi yhdessä innolla yhteistä päämäärää.
Kirjan kertoo kuinka managerin, leaderin ja coachin kaltainen esimies tasapainoilee seuraavien teemojen parissa: fokus hetkessä, fokus toisessa, fokus erilaisuudessa, fokus luottamuksessa ja fokus yhdessä tekemisessä. Kirjan mukaan erityisesti asiantuntijaorganisaatiossa on monesti haasteita siirryttäessä asiantuntijasta johtajaksi. Vuorovaikutusosaaminen ja yhteistyötaidot tulevat jatkossa olemaan yksilökeskeisyyttä tärkeämpiä, koska tiimityöllä päästään parempiin tuloksiin.
Kirjassa on paljon lainauksia muista teoksista ja muilta teoreetikoilta, sekä jokaisesta teemasta esimerkkejä käytännön elämästä. Kirja korostaa kohtaamisen merkitystä ja erilaisuuden hyödyntämistä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Kuuntelu, luottamus ja palaute ovat hyvän esimiehen perustyökaluja.
Itselleni kirjasta jäi erityisesti mieleen positiivinen kierre josta potentiaalin näkeminen, ihmetteleminen ja kunnioittaminen saa aikaan positiivisen kierteen johdettavassa. Sekä vinkki että yhtä kriittistä palautetta kohti pitää samalle henkilölle tai tiimille sanoa vähintään kolme aitoa positiivista palautetta. Mieleeni jäi myös, että menestyvään johtamiskulttuurin sisältyy epäonnistumisten ja virheiden sietäminen sekä niiden myöntäminen ja niistä oppiminen.
Luovuuden lumo, kokemuksia projektioppimisesta – Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu, Ruohonen – Mäkelä (toim.) – 2p
VastaaPoistaProjektioppimisessa yhdistyvät luonnollisella tavalla ammattimainen työskentely, opetukselliset tavoitteet sekä oppijan ammatillinen kasvu. Oppiminen tapahtuu luonnollisessa kontekstissa yhteistoiminnallisuuteen perustuen. Työelämälähtöinen toiminta tulee opiskelijoille tutuksi.
Motivaatio ilmenee tahtona menestyä, ja haluna olla hyvä jossakin. Oppimisen ydin on oppijan persoonassa ja hänen toiminnassaan. Intohimo on ammatillisen kasvun keskeinen motiivi. Sen avulla voidaan käynnistää ja ylläpitää ammatillista kasvua.
Yksilöllö tulee olla myös kykyä hyväksyä omat heikkoutensa. Valmentajan rooli on kannustaa ryhmää kohti toimivan ratkaisun löytymistä. Valmentajan tehtävä on huolehtia oppimiskokemuksien muodostumisesta kaikille ryhmän jäsenille.
Verkko-opettaja – Suominen, Riitta ja Nurmela, Satu – 2p
Kirjassa käsitellään verkossa toimivan opettajan/ohjaajan/valmentajan roolia. Lisäksi annetaan ohjeita lähi- ja verkko-opetuksen yhdistämiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi sekä verkkokurssien rakentamiseksi. Kirjassa annetaan myös konkreettisia neuvoja sosiaalisen median hyödyntämiseksi opetuksessa. Esitellään myös videon käyttämistä opetuksessa. Lopuksi annetaan ohjeita sähköiseen palautteen antoon.