torstai 25. syyskuuta 2014

Oppimiseen liittyvien kirjojen takakannet

28 kommenttia:

  1. Pisteytin kirjan kahdella pisteellä.
    Kirjan nimi: Opinto-ohjaajan käsikirja/ Opo
    Kirjoittaja: Kasurinen Helena, Erkki Merimaa ja toim. Juhani Pirttiniemi

    Luen nyt paljon ohjaukseen liittyviä teoksia ja tämän halusin ottaa mukaan kirja arvosteluihin, sillä ohjauksella ja siihen liittyvällä termistöllä on paljon kehittämistä.
    Kirjassa puhuttiin paljon siitä, mihin suuntaan ohjausta tulisi viedä ja on selvää, että kun koulutus rakenteisiin ollaan puuttumassa rankalla kädellä ja monenlaista muutosta on tulossa, on ohjauksen pysyttävä mukana.
    Epäselvää tosin tuntuu olevan, onko jokainen kenttä yhtä hyvin hallussa ja pidetäänkö jokaisesta huolta. Kentistä puhuessani tarkoitan oppilaan ohjausta, opiskelujen ohjausta ja opinnon ohjausta. Jos opiskelijan opinnot ovat harakoilla ja ohjataan opiskelijaa menemään oikeaan suuntaan mutta ajatellaan vaikka yksi kurssi kerrallaan, ei lopputulos ole kaksinen. Opuksessa puhuttiinkin paljon vastuu alueiden jaosta. Onko selvää, kuka ohjaa opiskelijaa- opo, kuraattori, erityisope, ryhmänohjaaja ja kuka kantaa vastuun koko opinnoista ja kuka yksittäisistä opinnoista. Entä kulkeeko tieto ja näyttäytyykö ohjauksen kenttä kokonaisuutena oppilaalle. Entä ymmärretäänkö miten paljon tahoja tulisi olla huolehtimassa opiskelijan hyvinvoinnista ja ohjauksesta?
    Kehitettävää varmasti on ja opuksessa puhutaankin laajasta ohjauksellisesta yhteistyöstä ja siitä miten ohjauksen tulisi olla koulutusjärjestelmän toimiva kivijalka.

    VastaaPoista
  2. Toinen itse valitsema kirja jota ei löydy kirja kirjasta - annoin 2 pistettä
    Kirjan nimi: Kuinka olla avoin? työelämän uudet viestintätaidot
    Kirjoittaja: Tuija Aalto

    Työelämän verkostot ovat tänä päivänä usein somessa ja ylipäänsä verkossa- yhä harvemmin tavataan verkostojen kanssa face to face. Onko se vai huono asia ja mitä haasteita se tuo viestintään? Uudistuva työ ja työelämä vaatii uudenlaisia viestintätaitoja kuin ennen ja ymmärrystä viestinnän avoimuudesta ja riskeistä. Vaikka viestintä olisikin avointa, se jättää aina lukijalle oman tulkinnan varan,jota sitten voi olla vaikea korjata myöhemmin. Oppimisen nopeus korostuu ja on osattava hankkia tietoa sekä kyseenalaistaa sitä ja käyttää oikein löytämäänsä tietoa. Työajat ja paikat muuttuvat joten sekin tekee viestinnästä haastellisen. Työkaveri voi olla palaverin aikaan laiturin nokassa läppäri sylissä ja ajatukset lentää ja itse saatat olla huono ilmaisessa konttorissa etkä pääse samanlaiseen ajatustyötilaan vaikka kuinka koittaisit..Avointa viestintää on pakko opetella . ammattilliset verkostot ovat hyvä väyliä avoimeen viestintään ja ne tarjoavat tukea muullakin tavoin. Erilaisilla verkostoilla voidaan saavuttaa paljon. Nuoret osaavat verkon käytön mutta osaavatko he viestiä vielä vanhanaikaisesti face to face- nykyajan kokoaikainen verkonkäyttö voi jopa heikentää sosiaalisia taitoja- viimeisin ajatus oli oma villi veikkaukseni :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Sähläsin tässä kohtaa eli vaatii vielä harjoittelua;)

      Sari Toivakka ja Miina Maasola: Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen, PS-Kustannus 2012

      Toivakan ja Maasolan Itsetunto kohdalleen! -kirjasta saa monipuolisesti hyviä käytännön esimerkkejä siihen, miten käsitellä itsetuntoon liittyviä aihepiirejä. Kirjan osassa 1 käsitellään teoriaa ja osassa 2 on harjoituksia, jotka ovat teemoittain ryhmitelty: tullaan tutuiksi, itsetuntemus, kehollisuus, vuorovaikutustaidot, mielikuvat ja rentoutuminen, palaute ja itsearviointi. Jokaisen pääteeman alle on koottu harjoituksia, joiden avulla voi vahvistaa itsetuntemusta ja vuorovaikutustaitoja.

      Toiminnalliset harjoitukset on selkeästi merkitty eri-ikäisille kohderyhmille omilla koodeillaan. Kirjan harjoitukset sopivat monenlaisiin yhteyksiin, erityisen hyvin ryhmänohjaukseen sekä asiakaspalvelun opetukseen. Kirjassa oli useita jo entuudestaan minulle tuttuja harjoituksia, mutta myös kiinnostavia uutuuksia etenkin itsetuntemuksen vahvistamiseen.

      Kirja oli selkeä ja erittäin innostava. Odotan jo malttamattomana mahdollisuuksia päästä testaamaan joitakin uusia harjoituksia!

      Poista
  4. Saku Tuominen: Luova järkevyys, Otava 2014
    Luova järkevyys- kirjaa ei löydy kirjasta, josta meidän tulisi valita lukupisteitä kerryttäviä kirjojamme. Teos kuitenkin kiinnosti ja on hyvin tuore, tämän syksyn uutuus! Annan kirjalle kaksi pistettä.
    Tuominen kirjoittaa, että kaikki voivat halutessaan olla luovia. Luovuus ei ole jotain erityistä ja ainutlaatuista osaamista, jota on vain harvoilla. Luovuuden ei tarvitse olla suurta, ihmeellistä eikä varsinkaan hulluutta. Luovuus syntyy kyvystä nähdä ja halusta tehdä asiat joko vähän tai paljon paremmin. Kirja kertoo hyvin selkeällä tavalla miten arkipäiväiset asiat työelämässä, miksei muuallakin, voi tehdä toisin ja paremmin. Kirjassa Tuominen korostaa uteliaisuutta, ihmettelyä, epäilyä ja kyseenalaistamista, taitoja, jotka ovat lapsilla vielä tallessa. Tuomisen viesti on armeliasta, kaiken ei tarvitse onnistua: ”hyvää kannattaa kasvattaa, huonoa pienentää tai parantaa”.
    Kirjaa lukee helposti ja nopeasti, mielellään. Samalla ehtii pohtiakin esille tulleita asioita ja miettiä mahdollisia sovellutuksia käytäntöön. Suosittelen kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saku Tuominen: Luova Järkevyys, Otava 2014.

      Olen samaa mieltä Sarin kanssa siitä että kirjaa on todellakin helppo lukea; annan myös kaksi pistettä. Kannustava ja inspiroiva. Soveltuu työelämään, työympäristön luovuuden filosofiaksi, mutta myös arkielämään. Saku tuo esille hyvin miten lasten uteliasuutta ja ihmettelyä kannattaisi meidän aikuistenkin pitää elävänä omissa ajatuksissamme. Luovan järkevyyden neljä kulmakiveä: Kyky nähdä, Halu tehdä; sekä tehdä asioita Vähän paremmin, tai jopa Paljon paremmin. Luova ihminen ei jämähdä, vaan on utelias, kuten pieni lapsi. Kirjasta löytyy uusia näkökulmia rajattomalle luokkahuoneelle.

      Poista
  5. Jarno Paalasmaa: Aktivoi oppilaasi, PS-kustannus2014. Kirja keskustelee siitä miten opettajan on yhä enemmän toimittava oppimisen siltojen rakentajana koulun ja muiden oppimisympäristöjen välillä sekä eri tavoin tapahtuvan oppimisen mahdollistajana ja ohjaajana. Opettajan tulisi myös vahvistaa omaa itsetuntoaan opettajana, koska se innostus omasta ammatistaan opettajana voi innostaa myös opiskelijoita oppimaan ja kehittämään oma ns. itseminää. Yksityiskohtaisen tiedon opettaminen kirjoista tai power point esityksistä ei välttämättä enää innosta opiskelijoita oppimaan, koska se sama tieto voi olla kenen tahansa saatavilla ja milloin tahansa esiin näppäiltävissä. Kirjassa ehdotetaan myös miten tärkeää olisi rakentaa Elämälähtöinen, aktivoiva ja toiminnallinen opppimisympäristö - ns. oppimiskokonaisuus. Kirjan lopussa on selkeä tiivistelmä ns. aktivoivan opetuksen avaimista. Kirjaa on helppo lukea ja kirjan pohdintakysymykset auttavat lukijaa löytämään uusia innovatiivisia tapoja kehittää omaa opetustyyliä.

    VastaaPoista
  6. Saku Tuominen & Risto Kuulasmaa: Matkaopas, Tammi 2011.
    Matkaopas on mielestäni helppo ja mukava lukea; tuntuu todellakin kuin olisi itse mukana matkalla kiinnostavien ihmisten kanssa kohti kansainvälistymistä. Kirjaa lukiessa todellakin huomaa että suomessa, meidän pienessä valtiossa, ei ole riittävästi esillä esimerkkejä menestyjistä, joita varsinkin nuoret opiskelijat tarvitsevat oman ns. itseminää etsiessä. Kirjassa on loistavia esimerkkejä monien yrittäjien haasteista ja heidän läpimurroista. Kirja tosiaankin antaa vinkkejä toisinajatteluun ja uskallukseen olla erilainen. Kannustava! Yrittäjyydestä kiinnostunut kannattaisi lukea tämä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saku Tuominen ja Risto Kuulasmaa: Matkanopas, Tammi 2011

      Olen samaa mieltä Jarmon kanssa siitä, että Matkanopas helppolukuinen ja ihan hauska kirja. Se kertoo konkreettisesti ja mielenkiintoisesti suomalaisten yritysten kansainvälistymisestä. Kirjoittajat osaavat yksinkertaistaa: kansainvälistymisessä on kyse vain siitä, että on riittävän hyvä ja kiinnostava! Asenne toki auttaa tässäkin asiassa ja tekemällä oppii ja epäonnistuminen opettaa sitäkin enemmän.

      Kirjassa on selkeästi kolme osaa: teoria, käytäntö ja haasteet. Kansainvälistymisen haasteita on peräti kymmenen
      1. meillä ei ole jäänsärkijöitä
      2. meillä on korkea lähtemisen kynnys
      3. meillä on katteettoman suuret luulot itsestämme
      4. pelkäämme epäonnistumista
      5. emme tunne ketään
      6. olemme jumissa tukirahojemme kanssa
      7. emme tao kun rauta on kuuma
      8. olemme aivan liian vaatimattomia
      9. inhoamme myymistä
      10. emme ole riittävän kunnianhimoisia

      Vaikka kirja tarkastelee kansainvälistymistä yritysten näkökulmasta, sen sisällöstä on hyötyä niin yrityksille kuin urallaan eteenpäin haluaville yksilöillekin. Niin teoria, käytäntö kuin nämä haasteetkin ja niihin tarjotut ratkaisut soveltuvat yllättävän moneen nykypäivän tilanteeseen sekä kotimaan että kansainvälisillä markkinoilla.

      Tämä kirja oli oikein innostava!

      Poista
  7. Alussa on teko – Kysymisen taito – Jaana Venkula (2011 Lyhty ry)

    Jaana Venkula on sosiaalipsykologi ja tietokirjailija , jolle käytäntökeskeinen ongelmanratkaisu on työtä. Kirjan mukaan kysyminen aktivoi ajattelun taidot ja saa aikaan uusia oivalluksia.

    Jaana Venkula jakaa teoksessa kysymykset kolmeen luokkaan: ulkoiseen todellisuuteen nojaavaa paradigmaan (mitattavat asiat esim. kuinka paljon?), ymmärrykseen nojaavaan paradigmaan (ilmiöiden suhteet ja niiden tulkinta) ja toimintaan nojaavaan paradigmaan (tapahtumien ja tekojen jatkumot). Luovassa ongelman ratkaisussa kaikki kolme paradigmaan tulisi huomioida.
    Konfliktin uhatessa monet yrittävät tukahduttaa konfliktin, kirjan mukaan sellaiset organisaatiot menestyvät, jotka pyrkivät aktivoivien, sallivien kysymysten kautta ratkaisemaan ongelmat päätyen ennalta aavistamattomin ratkaisuihin, tämä on eroteettisen logiigan arkinen muoto.

    Kirjassa kerrotaan myös yksinkertaisia vinkkejä ongelmaratkaisuun niin menetelmien, toimintaympäristön kuin monen muunkin yksityiskohdan osalta. Samalla kuitenkin pohtien kysymisen ja ongelmanratkaisun filosofista taustaa.

    VastaaPoista
  8. Erilaisuuden voima, Barbara Prashnig (2000)

    Helppolukuinen ja johdonmukaisesti etenevä kirja johdattaa käytännönläheisesti erilaisiin oppimistyyleihin. Barbara Prashnig avaa useiden käytännön esimerkkien ja kuvien kautta seuraavia oppimistyylianalyysin osia: asenteet, sosiaalisuus, ympäristö, fyysinen, aistit, aivopuoliskoiden hallitsevuus. Oppimistyylien lisäksi avataan erilaisia älykkyyden lajeja samalla kyseenalaistaen nykyisen koulutusjärjestelmän ihanteita ja tapoja nähdä yksilöt. Kirjailijan vahva kokemus ja innostuneisuus aihetta kohtaan heijastuu tekstistä. Teorian lisäksi esitellään menetelmiä ja oppimisen apuvälineitä.

    Kirjassa pyritään lähestymään aihetta yksilön lisäksi vanhempien, opettajien ja koulun näkökulmasta ja tarjotaan myös keinoja tulevaisuuden koulun rakentamiseksi. Pääviestinä on, että erilaisuus on normaalia ja positiivista. Tiedostamalla toistemme erilaiset oppimis-, opettamis- ja työskentelytyylit voisimme päästä parempiin suorituksiin ja ymmärtää paremmin toisiamme arjessa. Ennen kaikkea pedagogit saavat kannustusta suunnitella oppimisympäristöjä, jotka tarjoavat positiivisia kokemuksia erilaisille yksilöille. Tämä yksinkertaiselta kuulostava toimenpide vaatii hyvin paljon muutoksia niin opettajilta kuin koko koulujärjestelmältä.

    Kirjan esitystapa on poikkeuksellinen ja toimii itsessään esimerkkinä teorian erilaisesta esittämisestä käyttäen ns. suggestopedistä tyyliä. Henkilökohtaisesti koin, että esitystapa edisti kirjan nopeaa lukemista. Jossain määrin asioiden liiallinen toistaminen tosin kannusti hyppäämään kappaleiden yli. Kirja soveltuu myös muille kuin kasvatusalan ammattilaisille. Runsaista esimerkeistä huolimatta jäin kaipaamaan esimerkkejä teoria-aineiden monipuolisimmista opetusmenetelmistä.

    VastaaPoista

  9. Leena Korhonen19. marraskuuta 2014 0.31
    3. kirja tehtävä Utopeda syksy 2014
    Jarno Paalasmaa Aktivoi oppilaasi , PS- Kustannus, 2014
    Koulua ei käydä koulua varten eikä edes vanhan sanonnan mukaan elämää varten. Koulun itsessään tulisi olla elämää. Arjen koulutyö oppilaiden kanssa varmistaa elävän kosketuspinnan lasten ja nuorten nykytodellisuuteen. Näihin peilaten Paalasmaa kirjassaan tuo esille kuinka jo pienilläkin muutoksilla voi luoda oppilaalle mielekkäämpää, aktivoimapa ja osallistuvampaa koulua. Kirjan avulla saat välineitä omien työtapojen kehittämiseen
    Koulu on isossa tienhaarassa uusi elämä- ja lapsilähtöinen aktivoiva tie tulisi olla lähtökohtana perusopetuksessa. Maaliman muuttuminen on huomioitava opetuksessa. Haasteet opetuksessa ovat:
    - ympäristökriisi
    - tiedon luonteen muutos
    - teknologian kehitys
    - hyvinvoinninongelmat
    - monikulttuurisuus
    Kirjassa idealistisessa koulumaailmassa opettaja lukisi opetussuunnitelman suoraan lapsesta. Eli ensin luetaan lasta ja vasta sitten opetetaan lapsi lukemaan. Tähän tarvitaan vahvan itsetunnon omaavia opettajia, jotka kykenevät luomaan dialogisempaa opetusta. Luokassa on enemmän oppilaiden puhetta, luovaa ajattelua ja toimintaa. Tulevaisuuden koulu on enemmän ja enemmän yhdessä tekemällä oppimista ja toiminallisuuta. Kirjan pohdintakysymykset aktivoivat lukijaa kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan ja löytämään uusia tapoja opettaa. Kirjasta löytyy käytännön esimerkkejä, joiden avulla teet oppimisesta innostavaa ja motivoivaa.


    VastaaPoista

    VastaaPoista
  10. Itsetunto Kohdalleen Harjoituksia itsetuntemukseen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen
    Sari Toivakka, Miina Maasola

    Tässä on loistava kirja itsetuntemukseen ja vuorovaikutustaitojen opiskeluun. Harjoitukset ovat loistavia, ytimekkäitä, lyhyitä ja helppoja toteuttaa. Harjoitukset on vielä jaettu kaikille kouluasteille, eli kaikille löytyy jotakin. Harjoituksia voi tehdä pitkin opintojen eri vaiheita. Harjoituksia voi myös tehdä yksin, ei aina ryhmässä, mikä lisää vielä valinnanvapautta toteutuksissa.

    VastaaPoista
  11. http://www.scribd.com/doc/98921232/Bertrand-Russell-Logicomix


    Logicomix : nerouden ja hulluuden rajalla / Apostolos Doksiadis & Khristos H. Papadimitriou ; kuvitus: Alekos Papadatos ja Annie Di Donna ; suomentanut Tua Korhonen

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Jarno Paalasmaa: Aktivoi oppilaasi, PS-kustannus, 2014
    Kirja kertoo elämänlähtöisestä ja aktivoivasta pedagogiikasta. Kirjassa pohditaan isoja kysymyksiä mm. ihmiskäsitystä, hyvää elämää, lapsilähtöisyyttä, kasvatusta, oppimista ja hyvää opettajuutta. Kysymyksiin annetaan vastauksia ja pyritään herättämään lukijaakin pohtimaan omia käsityksiään ja toimintatapojaan.
    Paalasmaa tarjoaa useita käytännön esimerkkejä oppilaiden aktivoimisesta eri menetelmillä ja eri ympäristöissä oppilaitoksen ulkopuolella. Esimerkit ja pohdinnat innostavat kokeiluihin ja aivan pieniinkin muutoksiin, joiden avulla opetusta voi kehittää. Ohjaamalla oppilasta aktiivisempaan ja osallistuvampaan rooliin oppiminen voidaan kokea nykyistä motivoivampana ja koulu kiinnostavampana paikkana.
    Paalasmaan humaanius koskettaa ja tarttuu. Poimin tähän pari hedelmää aktivoivan opetuksen avaimista:
    • anna oppilaiden äänen kuulua
    • ole kanssaoppija!

    VastaaPoista
  14. Kirja: Opi ja työskentele verkossa- tätinörtti opastaa
    Kirjoittaja: Outi Lammi 2013
    Pisteet: kolme ***


    Valitsin kirjan, koska kaipasin lisävinkkejä mm. somen hyödyntämisessä opinnoissa sekä omissani että opetuksessa. Toivoin myös hyviä vinkkejä muuhun työskentelyyn verkossa.
    Kirjassa puhuttiin siitä miten some on jo valtavirtaa ja sen suurin habitus alkaa olla ohi. Eri verkon käyttämisen taidot ovat jo yleissivistystä. Silti usein ajatellaan( varsinkin ne, jotka ei juurikaan käytä tietokonetta tai mobiililaitteita, että niissä on jotakin ylitsepääsemätöntä. Niiden käytön ajatellaan olevan myös haitallista. Kuitenkin fakta on se, että eri mobiililaitteita hyödyntämällä luomme opiskelijoille erilaisia valmiuksia ja saamme myös opetustilanteista enemmän irti. Tämän päivän nuorille eri mobiililaitteet ja väylät ovat tuttuja ja he voivat kokea erilaisia onnistumisen tunteita niitä hyödyntäessään. Se, mikä myös opetuspuolella on usein liian pimennossa, on tietoturva asiat. Niihin tulisi myös opiskelijoiden kanssa paneutua enemmän, jotta tieto siitä mikä on luvallista ja minkä käyttö sallittua, tulisi tutuksi.
    Sosiaalisesta tiedonhausta puhuttiin paljon ja siitä miten verkon käyttäjästä saadaan markkinoille arvokasta tietoa helposti esille.
    Kirjassa puhuttiin myös verkon muusta käytöstä, turvallisuuteen liittyen raha verkossa sekä salasanojen käyttö verkossa.
    Verkkoa hyödynnetään usein tiedon hakemiseen ja jakamiseen, mutta miten.
    Uutena kirjasta tuli termi kuratointi joka tarkoittaa sitä, että joku kuratoi materiaalia, valitsee sisältöä oman mielenkiintonsa perusteella, etsii siihen liittyvää tietoa ja valikoi hyödylliseksi kokemansa tietoa ja luokittelee aineiston ja voi jopa kommentoida sitä.
    Kaikkea sitä oppii…….
    Kirja oli yllättävän helppolukuinen ja värejä sekä korostuksia oli käytetty mielenkiintoisesti. Mielestäni kirja valaa uskoa myös niihin ”onnettomiin” netin käyttäjiin.

    VastaaPoista
  15. Anthony de Mello: Havahtuminen. (toim. J. Francis Stroud.), Like 2013

    Kirja on koottu intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon New Yorkissa pitämistä luennoista. Havahtuminen on tunnettu klassikko, joka mainitaan useissa henkisen kasvun teoksissa ja teosta suositellaan yhtenä parhaista elämäntaito-oppaista.

    De Mello käsittelee luennoillaan elämän suurimpia peruskysymyksiä. Hengellinen sävy on voimakkaasti läsnä ja tyyli on hyvin suoraviivaista. Kirja on vaativa. Se herättää ajattelemaan ja tuntemaan voimakkaasti. Tämän lukukokemuksen kohdalla ahmiminen ei kannata, kaikkea ei pysty kerralla nielemään, vaan on edettävä pikkuhiljaa kappale kerrallaan. Havahtumiseen täytyy palata ja mielellään ajan kanssa.

    De Mellon tavoite oli herättää kuulijat ja johdattaa heidät tulemaan tietoisiksi ympärillä olevasta todellisuudesta. Hänen mukaansa tietoisuus tarkoittaa katselemista, sen havaitsemista, mitä sisimmässämme ja ympärillämme tapahtuu.

    Suosittelen kirjaa niille, jotka jaksavat lukea vain pätkän kerrallaan ja sen jälkeen pysähtyvät ihmettelemään ja pohtimaan elämää;)

    VastaaPoista
  16. Jatkan tähän Sarin ansiokkaasti aloittamaan kuvaukseen de Mellon Havahtumisesta.. juuri näin, kuten Sari totesit, vain pala kerrallaan ja taas uudestaan. Itse olen tutustunut Mellon juttuihin viitisen vuotta sitten ekan kerran ja sen jälkeen palannut aika ajoin..nyt meidän hankkeen patistamana sitten vielä uudelleen tähän itseni tarkkailun, katselun, kuuntelun, lopulta ymmärtämisen ja heräämisen mahdollisuuteen.

    Tietoisuus, tietoisuus ja tietoisuus, jota ei voi Mellokaan minulle näyttää, koska silloin minulle annettaisiin valmis tekniikka, jonka mukaan tulisin ohjelmoiduksi. Ja siihenhän (eli nukeksi) minun ei pidä elämässäni tavoitella. Siis pitäisi osata tarkastella itseä objektiivisesti, tekemällä havaintoja, katsella, haluamatta muuttaa sitä, mikä on..Ymmärtämistä auttaa, jos osaan tehdä havaintoja siitä, millaisiin asioihin olen samastunut (joko itsessäni tai itseni ulkopuolella oleviin).

    Juuri tämä samastumisen teema "kolahti" minuun nyt konkreettisemmin. Ihmisten taipumus kiinnittyä elämässä eri asioihin toistuu pitkin matkaa monissa eri yhteyksissä ja huomasin, että sen ryydittämänä sain monta kohtaa aukeamaan helpommin.

    Esim.että onnellisuutemme esteenä voi hyvinkin olla samastuminen tai kiinnittyminen tiettyyn asiaan/henkilöön, joka estää meitä näkemästä asioita objektiivisesti - kaikenlaisiin "leimoihin" samastuminen aiheuttaa turhaa ahneutta, haluja, kunnianhimoa, harhaluuloja.. Tämän "taidonhan" me opimme jo pienestä pitäen, samastumme leikkikavereihimme, kotona vanhempiimme, koulussa opettajiimme, työelämässä eri alojen guruihin tai hyperihmisiin, Media myös osaa erityisesti hyödyntää tätä tarvettamme!

    Käytännössä: jos kärsin tai iloitsen jostakin ja haluaisin "ymmärtää", mistä se johtuu (tietoisuuttani harjoittaen): 1. yritän löytää kärsimykseni/iloni alta juuri sen halun tai seikan, jota olen halunnut kiihkeästi! (muutoinhan en kokisi tätä kärsimystä tai iloa) -eli mikä tämä halu on? 2, sen alta löytyy myös samastuminen. Olen ts jollakin tavalla sanonut itselleni, että onneni on sidottu tähän haluun!

    Mellon "ohjeet" tuntuvatkin tässä elämänfilosofian oppaassa niin petollisen yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä juuri sillä hetkellä, kun ne irrallisina lauseina lukee, mutta samalla niin vaikeilta. Ihmettelemään vain jääkin, että miksi ihmeessä me inhimilliset ihmiset emme osaa helpommin elää viisaammin - kun kaikki kuitenkin haluamme saavuttaa onnellisuutta.

    VastaaPoista
  17. Hyvä Elämä, Lyhyt oppimäärä

    Saku Tuominen

    Hyvän elämän tavoite on ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kysymys. Elämän laatu määräytyy sen mukaan, miten toimimme muistojemme, nykyisen ja tulevaisuuden suhteen. Antaisimmeko aikaa unelmoinnille, eläisimme tietoisesti tulevaisuudelle innostuneena. Unelmointi johtaa tekoihin, pienin askelin ja kohta se vie mennessään. Ja kuulumme joukkoon, joka on tehnyt, ei vain haaveillut! Saku Tuominen kiteyttää ajatuksensa hyvästä elämästä ”Dream, do, did”, eli haaveile, kokeile/ tee, muistele/ opi, epäonnistu, onnistu ja taas uudestaan haaveilemaan, tekemään ja oppimaan. Näin helppoa se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin niin houkuttelevan helpoksi kuvattu, että päätin itsekin kokeilla kaavaa "dream, do, did". Onnistuin näin toteuttamaan yhden elämäni tärkeimmistä haaveistani! Mahtava kokemus takana. Sen voimalla olen liitänyt eteenpäin ja aion toteuttaa jatkossakin omia unelmiani. Nauttia elämästä��

      Poista
  18. Havahtuminen

    Anthony De Mello

    Hengellisyys tarkoittaa heräämistä, havahtumista. De Mellon mukaan havahtuminen on pysähtymistä tähän hetkeen. "Hidastakaa vauhtia, maistakaa, haistakaa ja kuulkaa, antakaa aistienne herätä eloon." De Mello kyllä kirjoittaa aika haastavasti ja provosoiden aiheesta. Havahtuminen on de Mellon opetusten mukaan pysähtymistä tähän hetkeen. Jokaisen tulisi pysähtyä arvioimaan omaa elämäänsä ja miettiä onko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Havahtuminen voi tapahtua kriisissä, kuten työuupumuksen kohdatessa. Silloin voi olla aika havahtua, herätä. Tuleeko minun tehdä työtä näin paljon, että voimani loppuvat ja mielenkiintoni häviää? Tarvitsenko kaikki nämä tavarat ja huvitukset ympärilläni ja mikä merkitys niillä olisi, jos menettäisin terveyteni? Tulisiko meidän, minun tyytyä vähempään, kuin mitä yhteiskunta ja ajan kulttuuri edellyttävät. Monet ihmiset elävät tyhjää, sielutonta elämää koska ruokkivat itseään suosiolla, arvostuksella ja kiitoksella, huomatuksi tulemisella, sillä että toiset kuuntelevat heitä, tukevat heitä, arvostavat heitä jne. " Jos näin ruokitte itseänne olette kadottaneet sielunne." Opettele kuuntelemaa elämää ja itseäsi on kirjan sanoma!

    VastaaPoista
  19. Tästä eteenpäin (tarvitaan vielä enemmän). Marshall Goldsmith.

    Alkuodotukseni kirjaa kohtaan olivat melko suuret, mutta valitettavasti teos ei oikein täyttänyt niitä. Paras ajatus koko kirjasta tuli oikeastaan loppusanoista, joissa kehotettiin miettimään sitä, mitä 95-vuotias Sinä sanoisi nykyiselle minälle eli minkä neuvon tällöin saisi itseltään, kun elämä on jo eletty. Tämä on varmasti ajatus, jota kannattaisi jokaisen miettiä aina välillä. Tällöin jäisi ehkä turha pikkuasioiden huolehtiminen vähemmälle ja osaisi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin.
    Tästä eteenpäin kirja on suunnattu yritysjohtajille, joilla tuntuisi Goldsmithin mukaan oleva lähes kaikilla narsistinen usko omaan kaikki tietävyyteen ja jopa harhaisuuteen asti vankkumaton käsitys omasta suuruudesta. Kirjan opetukset eivät siten tunnu sopivan ns. tavallisen ihmisen elämään kuin vain osittain, tietenkin riippuen omista luonteenpiirteistä. Toki löysin teoksesta myös muutaman kultajyvän omaan elämääni ja opetustyöhön. Lähinnä nämä herättävät ajatukset vahvistivat käsitystä siitä, mitä osa-alueita pitäisi erityisesti kehittää, kuten aidon ja toista kunnioittavan kuuntelemisen taito sekä positiivisuuden lisääminen kaikkeen kommunikointiin. Tunnistan itsessäni tavan aloittaa lauseet helposti sanoilla ”ei” ja ”mutta”. Tämä Goldsmithin mukaan kertoo aina epäsuorasti, että minä olen oikeassa ja edellinen puhuja väärässä. Lisäksi kirja palautti mieleen sen, että koskaan ei voi kiittää liikaa. Kiittäminen on erityisesti asia, jota aion harjoitella jatkossa. Siten: kiitos, kun jaksoit lukea tämän.

    VastaaPoista
  20. Käsikirja maahanmuuttajien kuntouttavan työtoiminnan ja tuetun työllistymisen ohjaukseen. Hänninen K. (toim.) (2011),
    (oma pisteytys: 1p)

    Tämä(kin) kirja on lojunut työpöydälläni useamman kuukauden ja vihdoin tartuin siihen VALo-koulutuksen aikana. Teeman puolesta se sopiisi sekä Oppiminen että Yhteisöllisyys -teemojen alle, sijoitin sen ensimainitun alle.

    Kyseinen kirja on syntynyt ESR-hankkeen tuloksena, jonka keskeinen tavoite on ollut kehittää maahanmuuttajien työllistymistä edistävää ohjausta. Valmentavassa koulutuksessa ammatillisissa oppilaitoksissa (jonka parissa nyt työskentelen) on paljon samoja elementtejä kuin työpajoilla tai muissa tuetun työllistymisen yksiköissä, myös asiakkaiden profiili on aika samanlainen.

    Käsikirjaan nostetuissa hyvissä ohjauksen käytännöissä tulee esille kulttuurisensitiivisen työotteen ja kokonaisvaltaisen ohjauksen lisäksi yhteisön tuen merkitys ohjaajalle. On tärkeää, että koko yhteisö kokee olevansa ohjaajan apuna tarjoten mahdollisuuden vuoropuheluun ja toisilta oppimiseen vaikka jokaisella jäsenellä olisikin oma etenemispolku ja tavoitteet. Tämä on tiedostettu asia koulutuksessa mutta työpaikoissa, joissa ollaan harjoittelujaksoilla, koko työyhteisön ns. valmentavasta työotteesta voisi puhua paljon enemmän. Valmentavassa koulutuksessa myös korostuu tarve kokonaisvaltaiselle ohjaamiselle, jolloin yritetään selvittää ja tukea opiskelijan terveyttä, perheeseen ja toimeentuloon liittyviä asioita. Jos nämä asiat ovat opiskelijan elämässä pielessä, oppimisprosessi häiriintyy ja eteneminen kohti työtä tai koulutusta voi takkuilla.

    Käsikirja oli aika perinteinen käytännön tulosten pohjalta suosituksia koonnut hankkeen loppujulkaisu, eikä se sisältänyt erityisesti uutta teoriaa ja tutkimustuloksia, mutta muutamia ns. kolahduksia tuli. Hyvä muistutus omaan työhön oli, että maahanmuuttajien ohjaus ja opettaminen vaatii usein moninkertaisesti aikaa verrattuna kantaväestön ohjaamiseen. Lisäksi käsikirja muistuttaa, että parempiin tuloksiin ohjauksessa pääsee, jos on mahdollisuus tutustua yksiölöihin. Tärkeää on myös varmistua, että tieto on mennyt perille ja asiakas on ymmärtänyt, mistä on kyse.

    VastaaPoista
  21. Miten Opimme- Aivot, mieli, kokemus ja koulu (WSOY 2004)

    Yhdysvaltalaiset asiantuntijat ovat yhdessä koonneen oppimiseen liittyvän perusteoksen. Kirja on varsin teoreettinen, mutta sitä havainnollistetaan esimerkein ja kirja perustuu laajaan lähdeaineistoon.

    Kirja pohjautuu tutkimustuloksiin aivoista, oppimisprosesseista. Kirja on sisällöltään varsin teoreettinen, mutta asioita havainnollistetaan käytännön esimerkein. Kirjan päätelmien mukaan parhaita tutkimustuloksia saavutetaankin, kun tutkimuksen tehdään yhdessä käytännön oppimistilanteiden kanssa.
    Kirjan näkökannan mukaan asiantunteva opetus vaatii sekä hyvän tietämyksen opetettavasta asiasta sekä sen rakenteesta että pedagogisen tietämyksen millaiset menetelmät auttavat opiskelijoita ymmärtämään opiskeltavaa asiaa niin, että opiskelijat itse osaavat syventää tietoaan kysymyksin.

    Kirjan näkökannan mukaan myös aiemmat tietorakenteet, ennakkomielikuvat jne. vaikuttavat merkittävästi oppimiseen.
    Kirjan mukaan oppiminen aiheuttaa myös konkreettisia muutoksia aivojen rakenteessa. Muisti voidaan tietomuistiiin ja toiminnalliseen muistiin. Kokemukset ovat tärkeitä aivojen rakenteiden kehittymisen kannalta. Myös palaute on keskeisessä roolissa oppimisprosesseissa.

    Vaikka kirja on varsin teoreettinen se mielenkiintoisella tavalla avaa taustaa oppimisellemme.

    VastaaPoista
  22. Kouluttajana kehittyminen, Kupias P. (2008) ja Hyvä Kouluttaja, Kupias P. & Koski M. (2012) (yht. 3 p)

    Tiimiakatemian luettelossa oli Kupiaksen teos “Kouluttajan kehittyminen” ja sitä taidettiin suositella myös VALo-open koulutuksessakin. Kun kirjaston hyllyssä kyseisen kirjan vieressä oli Kupiaksen tuoreempi teos “Hyvä kouluttaja”, niin päätin napata senkin mukaan. Yhdistelmä osoittautui erinomaiseksi komboksi aloittavalle kouluttajalle, vaikka pientä toistoa kirjoissa oli. Molempia teoksia on helppoa hyödyntää suoraan omassa työssä kun suunnittelee yksittäistä oppituntia tai koulutuskokonaisuutta.

    Kirjoissa painotetaan Kolben kokemuksellista oppimisnäkemystä ja sitä, että kouluttajan pitäisi pyrkiä siirtymään tiedon siirtäjä -roolista tiedon tarjoilijaksi, jolloin oppijan aktiivisuus korostuu. Kouluttaja on erityisesti oppimisen ohjaaja ja kirjat pyrkivät tarjoamaan työkaluja koulutusten kehittämiseen ja oppitunnin rakentamiseen, jotta “pelkän powerpointin avulla yksinpuhelu”-koulutus ei olisi vaihtoehtona edes satunnaisesti luentoja pitäville asiantuntijoille. Kirjoissa myös painotetaan, että reflektiivisyys ja dialogisuus edistävät oppimista. Hyvän kouluttajuuden perustaan Kupiaksen mukaan kuuluu ns. ALASIN-taidot: asiantuntemus, läsnäolo, arvostus, siltojen rakentaminen, innostus ja nöyryys.

    Hyvä kouluttaja -kirja toimii hyvin koulutuksen suunnittelun käsikirjana. Kirja käy käytännönläheisesti läpi hyvän koulutuksen kokonaisuutta: tavoitteiden asettamisesta palauteprosesseihin ja siinä välissä käsitellään perusteellisesti mm. menetelmiä, tilaa, sisällön ja rakenteen suunnittelua. Tässä kirjassa annetaan vinkkejä myös verkkoympäristössä tapahtuvaan koulutukseen. Kirjasta jäi mieleen tämä havainto: oppiminen ei ole aina mukavaa vaikka henkilöllä olisi motivaatiota siihen. Erityisesti merkittävissä oppimiskokemuksissa usein liikutaan mukavuusalueen ulkopuolella. Se voi olla vaivalloista, epämiellyttävää ja jopa pelottavaa. Tämä on hyvä ottaa huomioon koulutuksen suunnittelussa, esimerkiksi kouluttajan kannattaa panostaa rennon ja turvallisen ilmapiirin luomiseen sen sijasta että siirtyy suoraan asiaan, koska se edistää oppimista.

    Kouluttajana kehittyminen -kirja, joka on kirjoitettu muutama vuosi aikaisemmin kuin edellä esitetty, keskittyi paljon perusteellisemmin eri opetusmenetelmien yksityiskohtaiseen esittelyyn. Opetusmenetelmät linkitettiin oppimisprosessin eri vaiheisiin. Kirjassa painotettiin, että opettamisen sijasta huomiota pitäisi kiinnittää enemmän oppimisen prosesseihin.

    VastaaPoista
  23. Systematic Theology Vol. I-II. Pannenberg, W. 1988. B. Eerdmans Publishing Co. (3 pistettä)

    Hiljattain edesmennyt Wolfhart Pannenberg (1928-2014) on eräs aikamme kuuluisimmista luterilaisista teologeista. Pannenbergin kolmiosainen systemaattisen teologian kokonaisesitys on vaikuttava teossarja, jossa Pannenberg käy järjestelmällisesti läpi teologian eri osa-alueita.
    Pannenbergin tavoitteena on ilmaista kristillisen opin totuus siten, että hän asettaa kristillisen opin väittämät alttiiksi kritiikille sekä saattaa ne vuorovaikutukseen muun tieteellisen tiedon kanssa. Pannenbergille totuus ei ole lähtökohta vaan lopputulos. Pannebergin teologian kolme keskeistä läpileikkaavaa teemaa ovat eskatologia, kolminaisuus ja totuus.

    Systemaattinen teologia –sarjan ensimmäisessä osassa Pannenberg käsittelee muun muassa kristillisen opin ja totuuden suhdetta sekä Jumalaa erityisesti kristillisen uskon näkökulmasta. Toisessa osassa keskeisiä teemoja ovat mm. ihminen ja ihmisyys. Käsityksemme perustavaa laatua olevista kysymyksistä (kuten millainen maailma tai ihminen on) vaikuttaa merkittävissä määrin siihen, miten kohtaamme ja kohtelemme ihmisiä. Pannenbergin teossarja tarjoaa kenelle tahansa valmentajalle todellisen rautaisannoksen, jonka avulla voi reflektoida ja tutkia omaa näkemystään perimmäisistä kysymyksistä.


    Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Hakkarainen K., Lonka K. & Lipponen L. 2004. WSOY. (3 pistettä)

    Eri oppimiskäsitysten joukossa tutkiva oppiminen on erityisesti 2000-luvulla ollut kasvavana kiinnostuksen kohteena. Tässä kirjassa lähdetään ensin tarkastelemaan, miten ja millä tavoin tiedonhankinta ja oppiminen liittyvät yhteen. Tämän jälkeen syvennytään siihen, miten ihmisen osallistuminen yhteisöön tukee oppimista. Lopuksi perehdytään siihen, miten tiedonluomista voidaan käyttää oppimisen tukena.

    Valmentajan työkalupakkiin kuuluu ehdottomasti oppimista käsittelevää kirjallisuutta. Tämä kirja tarjoaa hyvän perustietopaketin antaen välineitä tiedon luomiseen ja mallin tutkivan oppimisen toteuttamiseen.


    Oppimalla osaamiseen ja menestykseen. Pekka Ruohotie. 1996. Edita. (2 pistettä)

    Kyky oppia uutta ja kehittyä on nykyajan muuttuvassa maailmassa kenties tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Ruohotie käy kirjassaan aluksi läpi organisaation osaamiseen ja oppimiseen liittyviä teemoja. Oppiva organisaatio kykenee jatkuvasti muuttamaan itseään ja tekemään oppimisen helpoksi kaikille yhteisön jäsenille. Tämän jälkeen Ruohotie perehdyttää yksilön ammatillisen kasvun haasteisiin sekä yksilön taitoon oppia. Yksi yksilön keskeisistä kyvyistä on tavoitteellinen oppiminen eli oppimaan oppiminen.

    Valmentajalle on tärkeää ymmärtää niin yksilön kuin organisaation oppimiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tähän tematiikkaan Ruohotien kirja useita mielenkiintoisia näkökulmia.

    VastaaPoista